VK: Vähän väliaikatietoja
Vihdoinkin olen taas oikeasti ajan tasalla tämän verkkokirjoittaminen -kurssin oppimispäiväkirjan suhteen. Tai siis sain kaikki merkinnät lopultakin tänne blogiin näkyviin. Hyvä minä! 🙂
Ensi viikolla, siis pääsiäisen jälkeen, on minunkin ryhmälläni ryhmätyön esitys. Aiheena ryhmällämme on blogit ja blogitekstit. Ihan hyvällä mallilla on esityksen teko ja suunnittelu, vaikka yhtä ryhmän jäsentä ei ole oikein saatu kiinni. Saa nähdä jääkö ryhmätyö nyt sitten parityöksi lopulta. No, joka tapauksessa hyvällä mallilla on asiat ja tiedossa mitä käsitellään ja miten. Lähteetkin on minulla jo valmiiksi etsitty niin että saan tässä pääsiäisen aikana hommaa tehdä eteenpäin.
Neljännen luennon kotitehtävä oli varsin mittava, saa nähdä miten sen teon kanssa käy. Tehtävä nimittäin kuului jotensakin näin: ”Valitse itseäsi kiinnostava aihe ja suunnittele siitä verkkoteksti, jossa on useampia sivuja. Kirjoita ensimmäiset tekstiversiot. Ota seuraavalla kerralla mukaan ainakin sisältökartta, tekstiluonnokset ja tekstin tehtävämäärittely.” Tämä kotitehtävä on muuten melko paljon samantapainen kuin se tehtävä, joka saatiin ylimääräisen opintopisteen suorittamista varten (normaalisti kurssi on 2op, minä ja monet muut suoritetaan se 3op:n laajuisena). Kotitehtävän aihe on sentään jo valmiina, enkä usko että sisällön kirjoittamisen suhteenkaan on ongelmia – pitäisi löytää sille vain aikaa. Onneksi seuraavaan luentoon on kuitenkin lähes viikko, joten ehkäpä tämänkin ehtii. Toivottavasti ainakin.
Neljännellä luennolla pääsin lopulta seuraamaan ryhmätyöesityksiäkin. Ryhmätöitä oli kaksin kappalein, aiheina ”Hyvän verkkotekstin tunnusmerkit” sekä ”Verkkotekstin kirjoitusprosessi”. Näin jälkimmäisen vain osittain, sillä minun piti rientää töihin niin että luento jäi osittain kesken. Molemmat esitykset olivat kuitenkin erittäin rentoja ja opettavaisia, hyvin jäsenneltyjä ja selkeitä.
Hyvän verkkotekstin tunnusmerkit tulivat hyvin esille esityksestä. Aika paljon tuli niitä samoja tuttuja asioita, jotka kävivät selviksi muun muassa silloin kuin niitä omia vanhoja paperitekstejä tarkasteltiin verkkotekstien tavoin. Niihin en tässä paneudu enää enempää. Mutta uuttakin tuli, esimerkiksi tehokeinojen käytöstä ei ole aikaisemmin juuri puhuttu…vaikka periaatteessa ihan itsestäänselvistä asioistahan tässäkin oli kyse. Nimittäin juuri näihin seikkoihinhan muun muassa kiinnitin huomiota valitessa esimerkkejä hyvistä ja huonoista verkkoteksteistä. Netiketistäkin esityksessä puhuttiin, ja se on mielestäni aina hyvä asia. Ei ole todellakaan soveliasta kirjoittaa Caps Lock päällä eli huutaa, ja ylimääräisten huuto- tai kysymysmerkkien käyttö näyttää lähinnä lapselliselta. Jännää oli mielestäni se, että kannustettiin käyttämään teksteissä erilaisia hymiöitä itseilmaisun välineenä. Itse kyllä käytän jonkin verran blogissani niitä, mutta monesti on vähän sellainen epävarma olo niiden käytön suhteen. Toisaalta asia kyllä perusteltiin hyvin: netissä ei ole mahdollisuutta lukea ihmisten kehonkieltä tai muita eleitä tai äänenpainoja, tällöin hymiöiden käyttö on täysin ymmärrettävää – niiden avulla korostetaan ja ilmaistaan niitä tunteita, joita pelkän tekstin avulla ei pystytä välttämättä tuottamaan.
Toisessakin esityksessä tuli monia hyviä asioita esille. Yksi tärkeimmistä oli mielestäni maininta (ja painotus) siitä, että kun teksti on kerran verkkoon laitettu, ei sitä sieltä enää ikinä saa pois. Koska ikinä et voi tietää onko jollain (hakukoneella, arkistolla tai ihan yksityiselle ihmiselle) siitä kopio jossain. Eli vaikka alkuperäisen tekstin poistaisit, ei teksti silti katoa. Tarttumakohdat oli toinen tärkeä pointti minulle tässä esityksessä, eli siis se seikka että kun verkossa on tekstiä niin mahdottoman paljon, on lukijalle tehtävä tekstiin jotain johon tarttua, josta kiinnostua: otsikot, jäsennykset, tiivistelmä, tehokas aloitus ja niin edelleen. Verkkotekstin kirjoittamisen kolme työvaihetta tulivat myös selviksi, ja ne ovat todella tärkeitä: suunnittelu, luonnos, viimeistely.
Kaiken kaikkiaan, vaikka jouduin etuajassa lähtemäänkin, erittäin antoisa ja opettavainen luentokerta. Molemmat ryhmätyöesitykset vetivät kyllä osansa kunnialla läpi!
Vielä loppukevennykseksi tuli mieleen eräs lainaus Emily Dickinsonilta liittyen tähän tekstin (ja sanojen) pysyvyyteen verkossa. Myönnän, että ED tuskin ajatteli tätä asiayhteyttä säkeitä luodessaan, mutta mielestäni sopii tähän varsin hyvin (jos nyt sitten vaikka aasinsiltaa pitkin!)
A word is dead
When it is said,
Some say.
I say it just
Begins to live
That day.-Emily Dickinson
Tehtävänä oli yksinkertaisesti etsiä esimerkit omasta mielestä hyvästä ja huonosta verkkotekstistä, linkittää ne tänne ja perustella valintansa. Tässä siis ovat minun valintani:
Hyvä: Pastanjauhantaa
(http://pastanjauhantaa.blogspot.com/)Pastanjauhantaa on Oululaisen pariskunnan (minulle tuntemattomia) ylläpitämä ruoka-aiheinen blogi. Se on mielestäni erinomainen esimerkki hyvästä verkkotekstistä. Siinä on kaikki kohdallaan: sivusto on miellyttävää katsella: kuvia on sopivasti ja ne ovat kauniita ja hyvin aiheisiin sopivia. Sivusto on myös selkeä ja sieltä löytää etsimänsä helposti, ja monesti vanhojakin blogimerkintöjä lukee ihan vain ilokseen (tai näin minä ainakin teen.) Se on miellyttävä silmille keskittyen itse tarkoitukseen ja brassailematta tarpeettomilla hienouksilla. Sivustolla käytetty kieli on sujuvaa ja mukavaa lukea ja merkinnät monipuolisia: mukana on paitsi reseptejä, myös erilaisia artikkelityyppisiä raportteja yhdestä sun toisesta ruokaan tai sen laittamiseen jollain tavoin liittyvästä asiasta. Mahtava ja viihdyttävä kokonaisuus, jota lukee ilokseen!
Huono: Light*Dark Daughters & Sons
(http://darkdaughtersandsons.ning.com/)Light*Dark Daughters & Sons on taas mielestäni malliesimerkki huonosta verkkosivustosta. Se on ilmeeltään synkkä, tausta on häiritsevä ja vetää huomiota itse sisällöltä. Fonttien värit taas ovat kirkkaat ja räikeät ja hyppivät ikävästi silmille. Sisältö on sekava ja sitten se itse tärkein eli kieli. Tiedän ettei minun englantini ole todellakaan sitä täydellisintä, mutta tässä sivustossa kieli on minunkin mittaipuiden mukaan järkyttävän huonoa. Ei ole hyvä, jos tekstiä lukiessa joutuu miettimään että tarkoitetaankohan tuolla selvästi väärinkirjoitetulla sanalla nyt tätä yhtä vai toista asiaa. Lisäksi sanajärjestys on paikka paikoin kokonaan hukassa, prepositioista puhumattakaan. Ei hyvä, tätä jaksaa lukea vain vähän matkaa ja sitten siirtyy seuraavalle sivulle, parempien tekstien pariin.
Jouduin muiden kiireiden takia olemaan poissa kolmannen luentokerran. Se jäi kyllä harmittamaan kovasti, kun tällä luennolla alkoivat ryhmäläisten pitämät esitykset eri aiheista. Ensimmäinen esittely/perehdyttäminen jäi siis minulta näkemättä. Tutustuin kuitenkin Jaanan aiheeseen, ”Paperi- ja verkkotekstin erot”, yliopiston wikistä löytyneen materiaalin avulla.
Erinomaisen hyvältä ja selkeältä vaikutti esitys noin wiki-materiaalin perusteella. Wikissä materiaali oli tiivistetty hyvin ja asiallisiksi kokonaisuuksiksi. Asiaa oli tarpeeksi ja sen ymmärsi vaikkei tunnille ollut esitystä päässytkään kuuntelemaan. Mitään hirveän uutta en itselleni sisällöstä bongannut, vaikka joitain ajatuksia toki heräsi siihen ”kappas, en olekaan tuota noin ajatellut” -tapaan. Esimerkiksi ruudun asettamia rajoitteita en ollut hirveänä aiemmin pohdiskellut. Mielestäni oli myös hyvä että nuo jo aiemmin mainitut palkkikirjoittaminen ja kärkipyramidijuttu selitettiin tarkemmin ja ennen kaikkea oli tarkasti eroteltuna kirjoituksen rakennetta. Pelkkää plussaa siis palautteena minulta tästä esityksestä, tai siis sen wiki-versiosta!
Toivottavasti jatkossa pääsen taas luentoja kuuntelemaan. Vaikka nämä lisämateriaalit ovat ihan hyviä, niin kyllä minä silti paljon enemmän tiedän saavani irti ihan siinä oikeassa esitystilanteessa – asiat jäävät vain niin paljon paremmin mieleen sillä tavoin!
luennolla alkoivat ryhmäläisten pitämät esitykset eri aiheista. Ensimmäinen esittely/perehdyttäminen jäi siis minulta
näkemättä. Tutustuin kuitenkin Jaanan aiheeseen, ”Paperi- ja verkkotekstin erot”, yliopiston wikistä löytyneen materiaalin
avulla.
Erinomaisen hyvältä ja selkeältä vaikutti esitys noin wiki-materiaalin perusteella. Wikissä materiaali oli tiivistetty hyvin ja asiallisiksi kokonaisuuksiksi. Asiaa oli tarpeeksi ja sen ymmärsi vaikkei tunnille ollut esitystä päässytkään kuuntelemaan. Mitään hirveän uutta en itselleni sisällöstä bongannut, vaikka joitain ajatuksia toki heräsi siihen ”kappas, en olekaan tuota noin ajatellut” -tapaan. Esimerkiksi ruudun asettamia rajoitteita en ollut hirveänä aiemmin pohdiskellut. Mielestäni oli myös hyvä että nuo jo aiemmin mainitut palkkikirjoittaminen ja kärkipyramidijuttu selitettiin tarkemmin ja ennen kaikkea oli tarkasti eroteltuna kirjoituksen rakennetta. Pelkkää plussaa siis palautteena minulta tästä esityksestä, tai siis sen wiki-versiosta!
Toivottavasti jatkossa pääsen taas luentoja kuuntelemaan. Vaikka nämä lisämateriaalit ovat ihan hyviä, niin kyllä minä silti paljon enemmän tiedän saavani irti ihan siinä oikeassa esitystilanteessa – asiat jäävät vain niin paljon paremmin mieleen sillä tavoin!
Verkkokirjoittaminen -kurssin kotitehtävänä oli tehdä lukemistehtävä, ja lopuksi arvioida omia lukutottumuksia ja -mieltymyksiä. Lukemistehtävän ideana oli etsiä neljä eri tekstipätkää, 2 lyhyttä (pituus noin yksi A4-arkki) ja 2 pitkää (pituudeltaan noin viisi A4-sivua), ja nimenomaan niin että aina toinen lyhyestä/pitkästä tekstistä oli netissä, toinen paperilla. Tekstit luettiin ohjeiden mukaan läpi, ja jälleen ohjeiden mukaan niistä tehtiin muistiinpanot. Lopuksi molemmista osioista tehtiin yhteenvedot, joissa piti molemmissa vastata samohin kysymyksiin:
- Kumpi teksti tuntui lukiessa helpommalta?
- Kummasta tekstistä pystyit yhden lukemisen perusteella palauttamaan parin tunnin kuluttua enemmän mieleen? Voit verrata muistiinpanoja alkuperäisiin teksteihin.
- Mitkä kaksi asiaa vaikeuttivat, mitkä kaksi helpottivat a) ruudulla ja b) paperilla olleen tekstin lukemista?
Nämä yhteenvedot löytyvät tästä alta. Niiden jälkeen lopuksi on vielä tuo mainittu omien lukutottumusten ja lukumieltymysten arviointi.
Lyhyiden tekstien yhteenveto:
Teksteinä
– netissä: http://yle.fi/uutiset/viihde/2010/03/suomen_musiikkivienti_kasvussa_1551712.html
– paperilla: Luhtasaari, S. & Pajukallio, T.: Elektroninen kirja odottaa suomalaista jakelijaa (Opettaja 47/2000, s. 28-29)
- Nettiteksti tuntui helpommalta, mutta luulen että se johtui osittain siitä, että se oli aiheeltaan ja asultaan tuore, kun taas lehtijutun teksti ja aihe käsittelytavaltaan ainakin vanha.
- Minusta tuntui että sain molemmista kyllä ihan hyvin palautettua asiat mieleen, mitään suurta eroa en huomannut. Verrattaessa eroja alkuperäisiin teksteihin, olin saanut suunnilleen kaikki pääkohdat ja joitain yksityiskohtiakin molemmista teksteistä.
- a) Ruudulla lukemista vaikeuttivat se, että väkisinkin meinasi lähteä lukemaan silmäillen tekstiä. Piti keskittyä tosissaan että sai luettua jutun lineaarisesti. Toinen vaikeuttaja oli se, että keskittyminen meinasi välillä lähteä harhailemaan sivulla olleisiin muihin uutisotsikoihin, mainoksiin jne. Helpotusta taas toivat todella lyhyet kappaleet ja muutenkin selkeä ja asiallinen kerronta.
b) Paperilla lukemista vaikeutti palstateksti (katse lähti välillä harhailemaan seuraavaan palstaan/seuraavaan väliotsikkoon, jne.) ja ehkä pitkähköt kappaleet. Helpotusta taas toi selkeä rakenne ja hyvä otsikointi.
Pitkien tekstien yhteenveto:
Teksteinä
– netissä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Islanti
– paperilla: Joutjärvi, M.: Etelä-Afrikka -kerta ei riitä (Maku 5/2009, s. 74-78)
- Nettitekstiä oli helpompi lukea, ehkä johtuen sen selkeästä rakenteesta. Valitsemani paperiteksti oli täynnä kuvia, kuvatekstejä ja teksti-infobokseja, jotka tekivät tekstistä melkoisen epätasaisen ja vaikeaselkoisenkin.
- Paremmat muistiinpanot tuli nimenomaan verkkotekstistä, johtuen paperitekstin poukkoilevaisuudesta ja melko epäselkeästä rakenteesta.
- a) ruututekstin lukemista helpotti selkeä väliotsikointi ja mukavanmittaiset kappaleet. Vaikeaa tekstissä oli ehkä suuri asian määrä kohtalaisen pieneen tilaan mahdutettuna sekä pitkät luettelot joita oli aina välillä
b) paperitekstin vaikeudet tulivat sellaisesta yleisestä sekavuudesta: kuvat katkoivat tekstin vähän väliä ja sinänsä hyvät infoboksit oli sijoitettu sellaisiin paikkoihin, että niiden lukeminen keskeytti sitten itse leipätekstin lukemisen. Ja väliotsikoita oli todella vähän. Nuo infoboksit olivat kyllä myös lukemista helpottavia siinä mielessä että niistä sai nopeasti tärkeitä yksityiskohtia. Kuvatekstitkin olivat erittäin informatiiviset ja kuvat yleensäkin kertoivat paljon ja auttoivat syventämään tekstin sisältöä.
Miten luen, eli omien lukutottumusten ja -mieltymysten arviointia:
1. Luen ehdottomasti vielä nykyäänkin enemmän paperilta. Tosin tämä johtuu siitä, että luen paljon romaaneja. Ruudulta tulee luettua lähinnä kirjeita (s-postit), uutisia ja vastaavia lyhyehköjä juttuja. Paperilta luen pääsääntöisesti kaiken pitkän tai sellaisen johon pitää tehdä jotain merkintöjä.
2. Jos joutuisin valitsemaan joko ruudun tai paperin seuraavan vuoden ajan, valitsisin varmasti paperin. Se on jo silmillekin ystävällisempää. Toisaalta, jos voisi lukea tekstejä e-readereillä (eli elektronisten aineistojen lukulaitteilla, esim. Kindlellä tms.) tietokoneruudun sijaan niin tilanne voisi olla toinen.
3. (Tietokone)ruudulta luettavaksi sopivat mielestäni ennen kaikkea lyhyet ja ytimekkäät tekstit kuten uutiset, tiedotteet ja kirjeet.
4. Kuten jo mainitsin, tykkään lukea paperilta aina kirjat ja muut pidemmät tekstit sekä myös esim. artikkelit, joita tarvitsen koulujuttuja tms. varten ja joihin joudun tekemään merkintöjä. Ja yhäkin kuten jo mainitsin, tämä voisi muuttua jos käytössä olisi e-reader, jossa mm. merkintöjen tekeminen on mahdollista ja nykytekniikan avulla silmätkään eivät rasitu sen kummemmin kuin paperilta luettaessakaan.
5. Yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa haluun lukea paperilta on minulla vaikea nimetä. Kyseessä on minun kohdallani enemmänkin useamman pienemmän osan summa. Tällaisia osia ovat mm. silmien rasittuminen, merkintöjen tekeminen, kirjan tuntu käsissä ja paperin tuoksu. Kaikki nämä tuota tuoksua lukuunottamatta ovat korvattavissa nykyään noilla e-readereillä, joten senkin vuoksi asia on vaikea eritellä!
Toisella verkkokirjoittamisen luennolla jatkettiin vielä verkkokirjoittamisen syvimmän olemuksen pohdintaa, eli sitä mitä verkkokirjoittaminen oikeastaan on. Ehkä tärkeintä antia tästä lyhyehköstä kertausosasta oli se, että verkon muutoksesta aiheutuu myös muutoksia kirjoittamiseen. Toisin sanoen verkko ei enää vaadi, että kirjoittaja on yksin se monitaituri, vaan kirjoittaminen verkossa on yhteistyötä, ja tekstiä verkossa voi muokkailla ja parannella vielä jälkeen päinkin muiden antamien neuvojen ja kommenttien pohjalta.
Luennolla myös arvioitiin aikaisempia tekstejä ja tutustuttiin niiden avulla verkkotekstien rakenteisiin, ja eroihin verkko- ja paperitekstien toimivuuden välillä. Edellisellä kerralla oli saatu yhdeksi kotitehtäväksi etsiä ja ottaa mukaan 3-5 aiemmin kirjoitettua paperitekstiä (siis omia tekstejä), ja näitä nyt tarkasteltiin. Valitsin mukana tuotaviksi teksteiksi fiktiivisen Talvitarinan, multimediailmaisun kurssille kirjoitetun miniartikkelin, lyhyen englanninkielisen tositarinan, sekä 2 erilaista Relevanssiin kirjoittamaani juttua: kertomuksen kirjamessumatkasta vuodelta 2008 ja Postcrossaamisesta kertovan artikkelin.
Ensimmäisenä tehtävänä oli tarkastella tekstejä ja katsoa palautuuko niiden viestintätehtävä automaattisesti mieleen tekstit luettua. Eli toisin sanoen: muistanko tekstit luettuani mikä oli alkuperäinen sanoma, jonka lukijalle halusin sanoa; kenelle tai millaisille ihmisille kirjoitan; minkälaisen vaikutuksen aioin lukijaan saada aikaan ja niin edelleen. Tämä oli ihan mielenkiintoinen testi. En tiedä olivatko valitsemani tekstit hyviä tähän tarkoitukseen, sillä huomasin tektit luettuani että pystyin palauttamaan mieleeni vaaditut asiat. Ehkäpä nämä tekstit olivat vain onnistuneita kokonaisuuksia ainakin tässä suhteessa ja sen takia testin tuloskin oli yllättävän myönteinen. Sinänsä tämä testi antoi itselle sen verran myös eväitä eteenpäin, että jatkossa testiä kirjoittaessa ehkä miettii jo valmiiksi näitä kysymyksiä ja kirjoittaa sitten edelleen siten että myöhemminkin asiat tekstistä selviävät.
Pari erittäin tärkeää vinkkiä ja seikkaa verkkokirjoittamisesta tuli luennolla myös esiin. Nimittäin verkkotekstin rakenne. Sen olisi oltava mielellään kärjellään seisovan kolmion kaltainen. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että tekstissä tärkein asia on ensin, sitten muut asia siten että vähiten tärkeä on viimeisenä, kolmion pienimmässä kärjessä.
Palkkikirjoittamismenetelmä oli toinen asia, joka minulle tuli melkein uutena asiana esille…ja tässäkin on kyse erittäin tärkeästä seikasta verkkokirjoittamisen maailmassa: verkkotekstin tulisi olla rakennettu niin että parhaimmillaan kappaleet pärjäävät yksittäin, palkkeina, joiden järjestyksen voi jopa sekoittaa ja silti teksti on täysin luettavissa. Toki tämä palkkikirjoittaminen ei läheskään aina toimi, mutta ideaalitilanteessa kuitenkin ja siihen pitäisi aina pyrkiä!
Myös näitä menetelmiä ja niiden mahdollista olemassaoloa testailtiin mukaan tuoduilla teksteillä ja tässä nämä minun tekstini eivät enää toimineetkaan. Tai siis kärjellään seisova kolmio kyllä joissain, mutta palkkikirjoittaminen ei oikeastaan missään.
Tekstinäytteitä hyödynnettiin vielä kolmannellakin tavalla toimivuuden testauksessa. Tämäkin testi liittyi verkkotekstien rakenteeseen. Ohjeena oli laskea tekstistä 100 sanan näyte (siis alkaen tekstin alusta). Näytteestä piti sitten laskea edelleen virkkeiden lukumäärä ja pitkien sanojen lukumäärä. Pitkän sanan määritteenä oli se, että perusmuodossa siinä on vähintään 6 tavua. Rakenteellisesti teksti on (ainakin verkko-oloissa) hyvä, jos 100 sanan näytteessä on pitkiä sanoja enintään 20 kpl ja virkkeitä vähintään 8. Omissa teksteissä ei tainnut yhdessäkään toteutua kumpikaan näistä laatuvaatimuksista!
Toisaalta näitä tekstejä ei sinänsä ole tarkoitettukaan verkkoteksteiksi alun perin, joten rakenteen toimimattomuus näissä eri testeissä ei yllättänyt ainakaan minua.
Tunnin ja sillä tehtyjen tehtävien antia voisi kiteyttää lyhyesti niin, että verkkotekstissä tärkeää on keskittyä siihen tärkeimpään. Heti on mentävä asiaan, ja hyödyttömät asiat voi ja kannattaa jättää pois. Ne tärkeät asiat sanottava mahdollisimman yksinkertaisesti ja pelkistetysti. Hienoja ja pitkiä sanoja tulee välttää.
Tehtävänantona oli ensinnäkin tehdä tämä jonain arkipäivänä. Piti käyttää nettiä aivan tavallisesti päivän aikana, ja merkitä sitten sitä mukaan ranskalaisilla viivoilla käytetyt sivustot/verkkotekstit. Lisäksi piti ryhmitellä näitä, jos mahdollista. Tämä tehtävä siis alla:
Arkipäivän aikana käytetyt verkkotekstit:
Aakkosjärjestyksessä:
– Blogi
– BookMooch
– Facebook
– Keskustelupalsta
– Librarything
– Oppimisympäristö
– Postcrossing
– Sanomalehden verkkosivusto
– Sähköposti
– Tietokanta
– Twitter
– Verkkokauppa
– Verkkosivusto
– Wiki
Ryhmiteltyinä (ilman otsikkoja):
:
– Blogi
– Facebook
– Librarything
– Twitter
– Verkkosivusto
– Wiki
:
– BookMooch
– Librarything
– Postcrossing
– Verkkokauppa
– Verkkosivusto
:
– Keskustelupalsta
– Oppimisympäristö
– Sanomalehden verkkosivut
– Sähköposti
– Verkkokauppa
– Verkkosivusto
Verkkokirjoittaminen terminä on minulle kohtalaisen tuttu asia ennestään, siis ainakin noin kovin yleisellä tasolla. Luulen, että jokainen joka on vähänkään nettiä käyttänyt, pystyy päättelemään aiheesta ainakin jotakin. Mutta mukaan tuleekin mielenkiintoisia vivahteita, kun asiaa alkaa tarkastelemaan vähän syvemmin. Asia ei enää olekaan itsestään selvä, vaan esiin nousee -ainakin minulla- monia kysymyksiä, joihin vastauksien löytäminen ei ehkä olekaan niin helppoa kuin aluksi kuvittelin.
Mitä oikeastaan on verkkokirjoittaminen, mikä on (hyvä) verkkoteksti? Ja miten verkossa/verkkoon kirjoitettu teksti sitten olennaisesti eroaa tavallisesta paperijulkaisusta? Entäs mitä verkkojulkaisutyyppejä on olemassa?
Näihin kysymyksiin lähden tämän verkkokirjoittaminen -kurssin avulla etsimään vastauksia. Eli tavoitteenani on kurssin loputtua pystyä vastaamaan edellisiin ainakin jossain määrin (itseäni) tyydyttävästi.
Ensimmäisellä luennolla tuli mielestäni hyvin esille verkkokirjoittamisesta ja -teksteistä ihan puhtaimmat perusteet, niitä periaatteessa itsestäänselviä asioita, jotka kuitenkin on hyvä kerrata aina silloin tällöin. Sinänsähän niin verkkotekstin, verkkokirjoituksen kuin verkkokirjoittajankin määritelmät ovat varsin häilyviä ja asteittaisiakin, joten tarkkojen rajojen vetäminen on vaikeaa. Ennen kaikkea jäi mieleen se painotus, että verkko julkaisualustana ei sinänsä pelasta tai korjaa mitään, vaan se tarjoaa teksteille uusia mahdollisuuksia. Vanhojen mallien mukaan tuotetut tekstit eivät (ainakaan välttämättä) toimi verkossa. Verkon mahdollisuudet ovat huimat, mutta myös varovaisuus on hyvä muistaa, vaikkapa julkisuuden kautta ja toisaalta taas sen suhteen mihin mistäkin asiasta voi/saa/kannattaa kirjoittaa.
Ensimmäisen luennon kotitehtäväksi tuli kuunnella Verkkoon kirjoittaminen -luento netin kautta ja pohdiskella ja kommentoida sen herättämiä ajatuksia.
Periaatteessa tuolla nettiluennolla oli ihan samoja perusajatuksia kuin mitä Kaija-Mari otti esiin face-to-face luennollakin. Siis näistä verkon ja paperitekstin eroista, mitä kaikkea sinne verkkoon voi ja kannattaa laittaa, ja miten tärkeää on verkkoteksti muotoilla oikein ja kuinka tämä muotoilu sitten eroaa ”normista” eli totutusta paperimuotoilusta. Itselle tärkeintä antia tässä oli varmaankin se pätkä, missä pyrittiin kiinnittämään huomio tekstin ennaltasuunnittelun tärkeyteen ja kaikkeen mikä siihen liittyy. Itsellä ainakin verkkoon kirjoittamisen kynnys esim. jollakin keskustelupalstalla on paljon matalampi kuin vaikkapa jonkun paperisen sanomalehden yleisöosaston tekstiin vastaaminen tms., ja tämä monesti johtaa siihen että kirjoittamaansa ei verkossa juuri etukäteen suunnittele, vaan sitä kirjoittaa ihan vain intuitiopohjalta mitä sattuu mieleen sillä hetkellä juolahtamaan. Verkkoluennolta jäi mieleen myös yksi (nimenä) täysin uusi käsite eli multimodaalisuus. Tähän en ollut aiemmin törmännyt, mutta toki ihan tutusta asiasta siinäkin lopulta on kyse. Luennon kuunneltuani pohdiskelin itse myös informaatiolukutaitoa ja sen tärkeyttä. Tätä käsitettä ei taidettu mainita ollenkaan, mutta kyseessä on etenkin verkkotekstien parissa kyllä todella tärkeästä asiasta, etenkin tekstejä luettaessa tietenkin.
Vielä viimeisenä kommenttina tuota verkkoluentoa koskien on pakko mainita tuo itse luentosivusto, siis josta se luento äänitallenteena löytyy. Tuo nimenomainen sivuhan toimii – kuten varmasti monet huomasivatkin – erinomaisena esimerkkinä erittäin huonosti kirjoitetusta verkkotekstistä…sillä käytännössähän sivu on ainoastaan sanasta-sanaan litteroitu versio tuosta luentoäänitallenteesta. Jos luentoa ei voi jostain syystä äänitallenteena kuunnella, ja yrittää tulla toimeen pelkästään kyseisen sivun avulla, on asian seuraaminen tehty kyllä todella vaikeaksi. Mielestäni melko omituinen päätös toteuttaa tuo sivu tuolla tavoin, varsinkin kun ottaa huomioon luennon aiheen.
29-vuotias nainen. Oulussa tällä hetkellä asustan ja Oulun yliopistossa opiskelen pääaineena 
Tessan Koto 