Kesä ja kärpäset…ja kaikenlaiset kuulumiset

No niin. Tässä nyt tulee sitten pitkästä aikaa jälleen kunnon päivitys tähän blogiin. Paljon on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista loppukevään ja koko kesän aikana. Sekä hyvää että -ikävä kyllä- myös pahaa. Aika on lentänyt siivet selässään nopeampaa kuin olisi ikinä voinut uskoa. Kohta on taas uusi kouluvuosi edessä ja yksi kesä takana.

Mutta jospa aloittaisin niistä ikävistä asioista, ja palaan sitten kaikkeen mukavaan. Se tuntuu paremmalta tavalta, ja silloin jäävät hyvät asiat päällimmäisiksi, ei tarvitse niissä huonoissa jäädä pyörimään niin paljoa. Vaikka eihän tämä toki niitä pois pyyhi -voi kun pyyhkisikin. Mutta asiaan.
Veljeni Sepsu sai keväällä oppisopimuspaikan Lassila & Tikanojalta, sellaiseen työhön jota hän on jo pitemmän aikaa halunnut. Se oli oikea onnenpotku, hän oli oikeasssa paikassa oikeaan aikaan ja kaikki sujui sutkakkaan ja mallikkaasti. Sitten oli lääkärintarkistuksen vuoro, sen pakollisen kun aloittaa uudessa paikassa. Muuten oli kaikki ihan ok, mutta jostain syystä maksa-arvot olivat pahasti koholla -niinkuin Sepsu olisi juonut vuosikaudet viinaa päivittäin kuten alkoholisti…mikä siis ei missään nimessä siis ollut totuus. Joten asiaa alettiin selvittämään ja lopulta paljastui ikävä totuus – kasvain. Tai siis syöpä, mitäpä sitä kaartelemaan. Sepsulle aloitettiin lääkehoito ja kesällä hänet leikattiin useampaan otteeseen yhden sairaalareissun aikana. Nyt sitten odotellaan että Sepsun kunto paranee sen verran että hänelle voidaan aloittaa sädetyshoito.

Se iskee kyllä melkoisen kovaa, kun tällainen tulee eteen ihan yllättäen, nurkan takaa ikävästi hyökäten. Ei tällaiseen osaa varautua, ja eipä siihen varmaan pidäkään osata varautua. Mutta pahalta se tuntuu. Ja ikävintä ehkä on, ettei voi oikeasti itse tehdä oikein mitään. Yrittää vain olla taustatukena, paikalla, läsnä, jos vaikka sellaista sattuisi tarvitsemaan. Olo on avuton, koska itse sairaudelle ei voi tehdä mitään, se on kokonaan lääkäreiden ja muiden käsissä se. Onneksi Sepsun ennuste on käsittääkseni kuitenkin ollut positiivinen, sillä hän on nuori ja hyväkuntoinen. Hoidon pitäisi tepsiä hyvin.

Nyt kuitenkin mukavimpiin asioihin, sillä tuo on yksi sellainen asia joka ei murehtimalla parane, vaan menee vain huonommaksi.

Toukokuu sujahti ohi melkoisen vikkelään, lähinnä odotellen kesäkuun alkua ja töitä. Työt Kuusamon kirjastossa alkoivat maanantaina kesäkuun 2. päivä. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole ikinä ollut missään työssä niin hauskaa kuin noiden kahden kuukauden aikana kirjastossa Kuusamossa. Sain tehdä oikeastaan ihan kaikkia kirjaston tehtäviä, niin virkailijan kuin hoitajankin…ja tutustuinpa myös johtajan tehtäviin. Jokainen aamu alkoi palautusluukun tarkistuksella, palautuksilla ja hyllytyksillä. Tietokirjat olivat se tärkein homma minulle, niistä aina aloitin. Sitten, jos ei romskuja ollut ehditty vielä hyllyttää loppuun, siirryin niihin. Lähes joka päivä, kun kirjasto avautui, olin ”tiskillä” eli siis lainaus/palautuksessa kirjastovirkailijan tehtävissä, asiakaspalvelussa, jonkun aikaa. Lisäksi sain oman tehtävän eli käydä läpi novellit. Minulla oli suuntaa-antava lista jonka mukaan katsoin olivatko kirjat paikalla – jos eivät varasin ne, jos olivat hain ne työhuoneeseen ja tarkistin ne. Tarkistukseen kuului asiasanoituksen tarkistaminen (vähintään ”novellit” piti olla asiasanoissa) ja käytin parin muun kirjaston nettitietokantoja avuksi lisäasiasanoitukseen. Tarkistin lisäksi muutkin kirjan tiedot, että ne olivat oikein ja oikeissa Marc-kentissä. Tärkeä osa työtä oli myös osakohteiden merkitseminen, eli novellien nimien kirjaaminen tietokantaan niin, että ne löytää sieltä hakemalla novellin nimellä, kokoelmaa (eli siis kirjaa) jossa se on, ei tarvitse välttämättä tietää. Tein tarvittavat korjaukset, tilasin tarvittaessa uuden viivakooditarran jos se oli huonon näköinen ja laitoin lopuksi kirjan selkämykseen novellimerkin – novellitiplun kuten meillä sitä nimitettiin. Tämä homma jatkui koko harjoittelujakson ajan, ja sain käytyä novelleita läpi O-kirjaimeen asti. Se oli iso projekti, mutta todella opettavainen. Luettelointiformaatin, FinMarcin, kentät tulivat ihmeen tutuiksi – ne oli mainittu useammallakin luennolla yliopistolla, mutta yleensä tiedot olivat menneet yhdestä korvasta sisään toisesta ulos. Nyt Marcia pääsi oikeasti käyttämään ja kentät ja niiden koodit kävivät yllättävänkin tutuiksi kun niitä muutaman kerran joutui toistamaan.

Tutustuin todellakin jokaiseen kirjaston osa-alueeseen. Koska opiskelen kirjastonhoitajaksi, informaatikoksi, sain osallistua kaikkiin kokouksiin – olin mukana muun muassa kirjanvalintakokouksissa jotka olivat todella mielenkiintoinen tuttavuus. Sain seurata kirjan matkaa aina hankkimispäätöksestä uutuushyllyyn asti – olin mukana vastaanottamassa lähetystä, kirjaamassa sitä, luetteloimassa ja luokittamassa kirjoja, tekemässä niille asiasanoitusta, tarroittamassa ja päällystämässä. Eli tekemässä ihan kaikkea! Sain toimia myös neuvonnassa ja tietopalvelussa, siis informaatikon tehtävissä. Tutustuin kaukopalveluohjelmaan (Kakeen), ja käytin sitä sekä tilausten tekemiseen että vastaanottamiseen. Sain tehdä monenlaisia tiedonhakuja asiakkaille eri aiheista – ja mikä palkitsevinta, ne jopa onnistuivat ja asikkaat olivat tyytyväisiä kirjoihin ja tietoihin jota heille löysin.Kokosin kesäkuun lopussa kirjastoon kirjanäyttelynkin Eino Leinon päivän kunniaksi. Eli siis runonäyttely oli kyseessä. Sain lasivitriinin tilaa ja vapaat kädet toteuttaa näyttely haluamallani tavalla. Yllättävän hyvin onnistui sekin, lopputulos oli selkeä ja näyttävä kokonaisuus!
Tutustuin myös kirjastotoimenjohtajan tehtäviin ja ajelin yhden päivän kirjastoautolla, Raidolla. Kirjastoautolla ajelin ensimmäisen kerran elämässäni, oli todella mielenkiintoista tutustua siihenkin.

Työkaverit olivat aivan mahtavia, jaksoivat neuvoa ja opastaa ja kertoa kaikkea. Hetkeäkään en tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Tutustuin eri ihmisten johdolla todellakin vähän kaikkeen mitä kirjastossa noin yleensäkään tehdään. Ja aina oli valmis joku neuvomaan ja antamaan apua, jos tuntui että sitä tarvitsi.
Työharjoittelujakso oli siis todella antoisa minulle. Opin valtavasti uusia asioita, ja vanhatkin kertautuivat. Yksi täysin uusista asioista oli Ascii-koodit (American Standard Code for Information Interchange). En ainakaan muista että niitä olisi missään luennoilla koskaan mainittu, ja ainakin itse jouduin käyttämään niitä todella ahkerasti koko harjoitteluni ajan! Olin varmasti myös hyödyksi kirjastolle itselleen, eli jäi hyvä olo senkin suhteen. Perjantaina kun oli viimeinen päivä, kävin Ritvan (=johtaja) juttusilla vielä hakemassa todistuksen ja muutenkin juttelemassa. Oli mukava kuulla että olivat minuun tyytyväisiä – jopa siinä määrin että Ritva kysyi josko olisin kiinnostunut toimimaan sijaisena jos sellaiselle tarvetta tulisi. Tuli todella hyvä mieli siitä!

Nyt on kuitenkin harjoittelu ohi. Lauantaina oli ensimmäinen kesätentti, jonka aiheena oli kirjallisuuden praktikum 1. Se sisälsi 8 kaunokirjallista romaania suomalaisilta kertojilta. Melkoinen kasa
lukemista siis, mutta onneksi olivat lopulta varsin mielenkiintoisia kirjoja. Vaikkakaan en osaa sanoa kuin hyvin tentti itsessään meni – siinä kun kysyttiin vain kahdesta kirjasta joista toisesta osasin mielestäni kertoa hyvin…mutta toisesta tuntui että lähinnä liirum-laarumia sävelsin. Mutta saa nyt nähdä. Toivottavasti menee läpi. Kahden viikon päästä lauantaina on toinen praktikum, tällä kertaa maailman kertojilta 6 kirjan satsi. Taisin jo jossain aiemmassa blogitekstissä mainita kirjat pariin otteeseen, mutten nyt muista mainitsinko lopulliset valintani. Joten nämä kirjat tentin parin viikon päästä:
– Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
– Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa
– James Joyce: Dublinilaisia
– Willa Cather: Antonia ystäväni
– Virginia Woolf: Orlando
– Albert Camus: Sivullinen
Tuosta Wilden kirjasta tulee SubLeffalta elokuva ennen tenttiä. Ajattelin sen nauhoittaa ja katsoa, koska ei siitä varmaankaan ainakaan haittaa ole jos elokuvankin katsoo. Voipahan ainakin tentissä sitten mainita että ne joko olivat samanlaiset tai poikkesivat toisistaan paljon…jos siis siitä kirjasta satutaan kysymään jotain.

Viikko sitten oli Qstock. Olin siellä…kuten aiemmassa blogimerkinnässäni jo mainitsinkin. Siellä oli mahtavaa, näin vaikka mitä upeita bändejä! Sain suhteilla sinne Quest-passin, joten jonottaa ei tarvinnut ollenkaan. Pääsi nimittäin sen avulla kulkemaan VIP-portista! Sekä perjantaina että lauantaina festareilla olin monta tuntia – töistä pyysin vapaaksi perjantain ihan festareita varten! Perjantaina eniten odotin Poets of the Fall:in keikkaa – enkä pettynyt! Mahtavan keikan vetivät ja ihan eturivistä pääsin heitä seuraamaan, laulamaan mukana ja huutamaan. Poetsien keikan jälkeen ääni olikin melko käheässä kunnossa. 🙂 Myös Manic Street Preachersin keikka oli perjantaina todella mahtava. Luulin etten heiltä tunne juuri mitään kappaleita, mutta tunsinkin sitten. Varsinkin viimeinen biisi ”If you tolerate this your children will be next” oli koskettava.
Lauantaina oli paljon upeita esiintyjiä. PMMP:n keikka oli (jälleen kerran) aivan upean energinen ja sen keikan jälkeen ääni oli lopullisesti poissa…mikä ei kyllä haitannut yhtään! Myös festareiden pääesiintyjä, Within Temptation oli loistava!
Paljon jäi hyviä muistoja ja valokuvia festareilta jälleen käsiin. Tuossa valokuvakansiossa on valikoituja kuvia festareilta ja esiintyjistä…hyvin valikoituja sillä lopullinen kuvasaldo oli kunnioitettavat 470 valokuvaa kahdelta päivältä! Tulipahan viimeistään nyt testattua kunnolla uusi kamera! Qstockin tämän vuoden t-paita on myös ostettuna, ja kovasti jo käytettykin sitä on. Ensi vuonna taas uudestaan festareille, ihan varmasti!

Sain muuten töitäkin syyskuun alusta alkaen. Ennen lähtöä Kuusamoon koulusähköpostiini tuli ilmoitus, että Yliopiston pääkirjasto hakee opiskelijapäivystäjiä. Tartuin tilaisuuteen ja hain paikkaa. Juuri ennen Kuusamoon lähtöä kävin haastattelussa ja Kuusamossa ollessani sain sitten sähköpostin jossa kerrottiin että olen paikan saanut. Työ on siis oman alan hommia pääkirjastolla osa-aikaisena. Noin 30 tuntia kuukaudessa, eli pari iltaa viikossa. Se on ihan sopiva määrä opiskelujen oheen. Parasta on, että minun niin halutessani tämä työ jatkuu koko opiskeluaikani, eli seuraavat kolme vuotta. Aivan mahtavaa, kun tietää että on töitä! Perehdytys työhön alkaa 20.8 ja syyskuun alussa sitten vuorot.

Nyt olen taas tänään lähdössä takaisin Kuusamoon. Joitain toimistohommiakin siellä minulle on, mutta pääsyy on lähteä tekemään sitä remonttia mökille. Lähinnä maalaushommia on tiedossa, ulkoseinät maalataan uudestaan. Väreiksi valitsimme yhdessä vihreän: seinien pääväriksi tulee Vinha-värikartan väri Metsola, eli sellainen männynvihreä. Ikkunanpuitteisiin ja muutenkin korostusväriksi tulee samasta värikartasta Suvetar, joka on lähellä koivunvihreää. Nuo värit käyvät todella hyvin mökille, se kun sijaitsee sellaisella mäntykankaalla, ja muutamia koivujakin on lähettyvillä.
Mökin wc:n eli huussin sisätilat maalasin jo alustavasti joku viikko sitten. Vielä pitää siitäkin maalata korostukset – vaaleansininen, lähes valkoinen on siinä päävärinä, tummansinisellä teen ovenkarmit ja listat. Ja jos innostun, niin saatanpa tuota jonkun koristekuvionkin sinne maalata. Saa nyt nähdä. Aurinkoisia kelejä toivon nyt seuraavaksi pariksi viikoksi kun ulkohommia pitäisi tehdä. Sitten sitä joutuukin taas olemaan neljän seinän sisällä pitkään, eli pitää yrittää ottaa ilo irti kaikesta tästä jäljellä olevasta ajasta. Ja tottakai siihen seuraavaan tenttiinkin pitää lukea myös maalailun ohessa!

Kesän aikana olen lukenut paljon, mutta ikävä kyllä tällä hetkellä en ehdi enkä jaksakaan noita luettujen kirjojen luetteloita päivittää. Enkä toisaalta sitä voikaan tehdä, sillä kesän luetut ovat ylhäällä Kuusamossa toimiston koneella. Pitää siis listojen päivitys hoitaa joko Kuusamossa, tai sitten kun palaan tänne sieltä takaisin…paremmalla ajalla kuitenkin. Pari hyvää kirjasuositusta haluan kuitenkin vielä antaa. Ensinnäkin Stephenie Meyerin Twilight -sarja. Siitä on nyt ilmestynyt neljä osaa, uusin ihan pari päivää sitten englanniksi. Suomeksi kirjoja on ilmestynyt nyt kaksi, syksyllä on tulossa kolmas. Aivan mahtava, romanttinen vampyyrisarja. Hauska ja erittäin koukuttava. Myös Meyerin Host oli loistava, kannattaa sekin lukea.  Toisekseen fantasian ystäville suosittelen lämpimästi Angie Sage:n Septimus Heap -sarjaa. Mukavia, kohtalaisen helppolukuisia, tapahtumarikkaita ja hauskoja kirjoja. Sarjasta on ilmestynyt kolme suomeksi, neljäs on tulossa vielä tänä syksynä. Suosittelen kyllä molempia tuttavuuksia lämpimästi! Erinomaista luettavaa kesät talvet!

Aivan mahtava kesä siis
on ollut kokonaisuudessaan. Vaikka lomaa en ole ehtinyt pitää
oikeastaan ollenkaan, eikä aikaa näytä hirveästi olevan sen pitämiseen
jatkossakaan, on silti ollut todella mukavaa. Tekemistä ja tapahtumia
on riittänyt, eikä aika ole käynyt missään vaiheessa pitkäksi. Innolla
jo odotan syyskuun alkua ja koulua. Ihan uudella innolla taas jaksaa
opiskella kun on välillä saanut tehdä ihan oikeasti niitä töitä mihin
tähtää! Uudella innolla uutta kouluvuotta kohti siis mennään.  Nyt
kuitenkin lähden pakkailemaan Kuusamoa varten, ja sitten pitääkin ottaa
suunta kohti koillista!