Siirry sisältöön

Kun aamiaismunillakin on omat persoonansa – eli mökkikuulumisia pääsiäisviikonlopulta!

6.4.2010

Jep, otsikko kuulostaa oudolta, mutta näin oli kuitenkin asia pääsiäislauantaina, siis lankalauantaina herätessä ja aamupalapöytään astellessa. Siellä nimittäin odotti äitin taitelemat keitetyt kananmunat. Äiti oli aamulla herännyt, keittänyt kananmunat ja saanut sitten idean -pääsiäisen kunniaksi (tai niin hän ainakin sen perusteli meillä myöhemmin). Joten hän oli tarttunut muutamaan vesikestoiseen remonttitussiin ja alkanut taiteilemaan. Lopputuloksena oli kuusi hyvin persoonallista keitettyä kananmunaa…pääsiäismuniksi minä en ehkä niitä nimittäisi, mutta hauskoja ne olivat, joka tapauksessa.

Kun puhun persoonallisista, todellakin tarkoitan sitä. Muniin oli nimittäin maalattu erilaisia naamatauluja, joista jokainen oli erilainen – äidin oman, varsin erikoisen tyylin mukaisesti tietenkin. Naamatauluilla oli erilaisia päähineitä (lippalakeista sellaisiin päälaella oleviin Kalevala-päähineisiin (joiden nimeä en tähän hätään muista)), korvakoruja, partoja ja viiksiä, kauneuspilkkuja ja levinneitä ripsivärejä. Joillakin oli tupakka suussaan, toisilla suusta pilkistä yksi yksinäinen hammas. Ja kaikki oli maalattu (tai siis piirretty) joko mustalla tai punaisella tussilla. Varsin hauska yllätys siis, ja sai kyllä suun hymyyn väkisinkin.

Partaveikko yksihammas. Kiehkurapää ja levinneet ripsarit. Mr. Punaposki, lippispäinen viiksiniekka.

Ikävä kyllä en tajunnut kameran kanssa alkaa heilumaan kuin vasta sitten kun puolet munista oli kadonnut parempiin suihin – joten kuvia ei ole kuin osasta tästä hienosta kavalkadista. Mutta nämä otokset, vaikka puutteellisia ovatkin, antanevat kuitenkin varsin paikkaansapitävän kuvan siitä, millainen näky herätessä odotti! 🙂

Pääsiäinen meni muiltakin osin varsin hauskoissa merkeissä, vaikka kouluhommia toki piti jonkin verran lomallakin hoidella eikä niitä nyt voi oikein hauskoiksi välttämättä sanoa – ainakaan lomaillessa. Mutta lomaakin toki sain viettää, enkä muun muassa herätyskelloa käyttänyt ollenkaan -miksi vaivautua jos kerran aamulla ei ole kiire minnekään! Ilmat olivat varsin ikävät, hienoimmillaankin päivisin vain puolipilvistä, ikävimmillään satoi vettä kuin saavista kaataen. Öisin oli monesti ne kauneimmat kelit, kun tuuli Tunnelman luoja ja pimeiden saunailtojen  valaisija.puhalsi pilvet pois ja paljasti tuhannet tähdet tuikkimaan. Sinänsä harmi, mutta saunasta oli upeaa käppäillä takaisin mökille tähtien valossa…kun oli ensin nauttinut puusaunasta ja myrskylyhdyn luomasta tunnelmaparista!

Kaikesta huolimatta siis mukavaa oli, ja varmasti ihan tarpeenkin kunnon loma poissa kaikkien arkirutiinien parista. Tuli muun muassa grillattua ensimmäisen kerran tälle vuodelle – mökillä kun on se grillikatos, joka pääsiäisen kunniaksi avattiin ja grilliin viriteltiin kaikkea hyvää: possun sisäfilettä, kasvisnyyttejä ja muuta maukasta ja kaveriksi itse tehtyä perunamuussia. Ja kun se kaikki nautittiin myös siellä grillikatoksessa, ympärillä lumipenkkoja ja ikkunasta jäinen järvimaisema, oli tunnelma varsin onnistunut ja kruunasi mukavasti pääsiäisloman!

Kuvattua tuli reisulla harmittavan vähän, vaikka niinhän se menee kun on muuta tekemistä. Lumi suli pitkän viikonlopun aikana silmissä, ja sen alta paljastuneita aarteita jonkun verran hätistelin kameralla samalla kun yritin kuvailla muuta mökin ympäristöä (ja ympärillä väijynyttä Tarikia). Niin ja sitä saunan ihanaa lyhtyä yksi ilta. Ja niitä tähtiä, jotka mainitsin jo aiemmassa blogimerkinnässä. Ja noita mainittuja munia. Mutta siis noita lukuunottamatta kuvia tuli otettua varsin vähänlaisesti. Mutta eihän se lomalla onneksi tärkeintä olekaan, siis se kuvien ottaminen.

Loppujännitykset ja seikkailut tuli vielä koettua lähtöpäivän aamuna, jolloin huristelin moottorikelkan kyydissä autotien varteen auton luokse. Nimittäin sen verran tosiaan tuo lumi suli loman aikana ja aiheutti kelirikkoa mökkitielle, että isä ajoi jo lauantaina auton päätien varteen parkkiin niin että varmasti pääsee halutessaan liikkeelle. Niinpä mökiltä tienvarteen (noin 3,5km) sitten kuljetaan tämä kelirikon pahin aika moottorikelkkakyydissä tai kävellen…ja aamuvarhaisella kelkkakyyti oli jotenkin paljon houkuttelevampia vaihtoehto…varsinkin kun bussi lähti jo 7.45 ja mökiltä keskustaan on yhäkin se reilut 40km, joten ihan hetkessä tuo matka ei taitu edes niillä hyvillä keleillä.

Vielä loppuun vinkiksi kaikille oikeinkirjoittamisesta kiinnostuneille: kannattaa lukea tuo alkuosa hetki sitten postaamastani Verkkokirjoittaminen -kurssin merkinnästä. Siellä on ohjeita parempaan kielenkäyttöön eräästä kirjasta suoraan lainattuna…tämä kyseinen pätkä on minulla jo pitkään ollut mielessä tänne jakaa, mutta aina se on lopulta unohtunut…ja nyt kun sattui liittymään niin hyvin tuon kurssin aiheisiin, postitin sen lopulta kurssin otsikon alle. Mutta siitä on varmasti hyötyä (ja ennen kaikkea iloa) ihan kaikille! 😀

Pääsiäisreissun kuvasatoa:

Koiravanhuksen sielukkaat silmät. Erilainen tuulikello. Kukas se sieltä lumen alta kurkistaakaan?

Kevään ensimmäisen grillaustuokion jälkitunnelmissa. Aranpuoleinen naapuri kävi loman aikan useasti tervehtimässä - tosin etäältä!

Lumen alta paljastunut aarre: talviunia uinunut leppäkerttu. Ei paina tassu vielä 10 vuoden iässäkään!

No comments yet

Jätä kommentti