Euroviisut 2011 – Anna sydämesi sykkiä
Tämän vuoden Euroviisut pidettiin Saksan Düsseldorfissa. Sloganina
oli tuo ”Feel your heart beat” eli ”Anna sydämesi sykkiä!” Minullahan on jo vuosikausia (ainakin viimeisen 10 vuoden ajan) ollut tapana katsella viisut, ja kirjoitella myös omat arvostelut lauluista. Yleensä olen arvostelut kirjoitellut vain finaalista, toisinaan myös semifinaaleista. Aina on ollut tarkoitus tänne blogiin sitten jakaa mielipiteeni muiden kanssa, mutta ikävä kyllä kovin vähäksi on tämä jakaminen vuosien varrella jäänyt. Vanhoja posteja selatessani löysin tasan yhden merkinnän euroviisuista, vuodelta 2006 semifinaalista. Muutoin ovat fiilikset jääneet vain paperille ja/tai päähän.
Tänä vuonna päätin kuitenkin kunnostautua. En pitänyt semifinaaleissa mitään sen kummempaa kirjaa, kunhan vain valitsin 10 äänestettävää ja äänestin (siis ensimmäisessä semifinaalissa, toisessahan Suomi ei saanut äänestää). Finaalissa sitten pidin ihan kirjaakin – kirjoittelin ylös fiiliksiä esityksistä ja lauluista sitä mukaa kun ne kuuluivat, ja lopulta valitsin 10 äänestettävää ja viimeiseksi vielä laitoin nämä kymmenen paremmuusjärjestykseen ja annoin pisteet samalla tavoin kuin Euroviisuissa pisteet jaetaan. Nämä arvostelut, fiilikset ja pisteytykset voi lukea tuosta alempaa.
Ensin ku
itenkin muutama sana Euroviisuista ja niiden tuloksista noin yleensä. Ensinnäkin pakko vähän murjottaen sanoa, etteivät tämän vuoden viisut menneet yhtään kuten minä olisin niiden halunnut menevän. Hyvin harva omista suosikeistani pärjäsi finaalissa, ja osa lemppareistani tipahti pois jo semifinaaleissa (esimerkiksi Norja ja Turkki, joista kumpikaan ei päässyt semifinaalia pitemmälle). En yhtään tykkää voittajasta, Azerbaidzanista, ja olin (ja olen edelleen) kovin pettynyt sen voitosta. Harmittamaan jäi myös Paradise Oscarin huono menestys, sillä hänen kappaleestaan oikeasti pidin. Siinä oli sanomaa ja tunnetta – toisin kuin niin monessa muussa tämän vuoden viisussa. Noh, tämä osoittaa taas ainoastaan sen, että mielipiteet varsinkin musiikin osalta vaihtelevat usein todella paljon. Ja makuasiathan ovat jokaisen oma asia.
Saksa hoiti kisaisännyytensä kunnialla, vaikka tiistain ensimmäisessä 
semifinaalissa ongelmia selostajien/kommentaattoreiden ääniyhteyksissä olikin. Onneksi Suomessa tajusivat ottaa kännykät apuun, joten hirveänä ei tuo itseä haitannut – vaikka Murtomäen Askon ääntä olisin suonut kuulla enemmän myös tiistaina. 🙂 Lähinnä tuo episodi sai vain hymyilemään – suorat lähetykset kun ovat oikeasti suoria lähetyksiä, joissa mitä hyvänsä voi tapahtua.
Pidin kovasti tavasta, jolla Saksa oli toteuttanut perinteisen edellisvuoden voittajabiisi-esityksen finaalin alussa. Lenan Satellite -kappaleesta oli tehty virkistävän erilainen ja oikeastaan kokonaan uusi. Väliaikaesitykset ääntenlaskun aikaan niin semifinaaleissa kuin finaalissakin olivat mielenkiintoisia ja onnistuneita. Etenkin torstain toisen semifinaalin väliaikaesitys ansaitsee mielestäni erikoismaininnan. Se oli oikeasti hieno. Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen yhdistää Bachin musiikkia ja breakdanceä, mutta lopputulos olikin ryhmän Flying Steps -esittämänä varsin upea! Esityksen nimi oli Flying Bach, ja oikeasti minä tykästyin siihen kovasti.
Mutta nyt itse asiaan, eli niihin Euroviisu-arvosteluihin. Maat ovat esillä esiintymisjärjestyksessä. Yllättävän vaikeaa oli päättää mitkä 10 maata tosiaan pisteensä ansaitsivat, ja etenkin sitten tuo noiden maiden paremmuusjärjestys. Ja ennen aloitusta lienee hyvä vielä muistuttaa, että nämä ovat minun mielipiteitäni lauluista ja esityksistä. Eri mieltä saa olla. Niin ja nämä on siis suoraan kopioitu paperilapuilta, jotka taas kirjoitin biisien aikana eli kieli on typistettyä ja yksinkertaista. Suluissa maan nimen perässä on maalle antamani pisteet.
Euroviisufinaali 2011, Düsseldorf, Saksa:
1. Suomi
Paradise Oscar: Da Da Dam
Ihana ♥
2. Bosnia-Hertsegovina
Dino Merlin: Love In Rewind
Hauska, letkeä. ”Vanhanaikainen”. Hyvä fiilis. Jänniä & erikoisia & yllättäviä sävelkulkuja. Mustalaisleirifiilis. Hyvä ääni, osaa käyttää, huomaa että on ammattimuusikko.
3. Tanska
A Friend In London: New Tomorrow
Ihan ok. Mutta lopulta jotenkin tavallinen. Ei oikeestaan mitään uutta hirveenä tässä. Ei ihan 13 tusinassa kamaa, muttei kaukanakaan. Laulaa & soittaa hyvin, muttei mitään erikoista.
4. Liettua (4 pistettä)
Evelina Sasenko: C’est Ma Vie
Hieno piano! Upea ääni & hallinta. Disney-leffojen musiikki tulee mieleen (ei huono asia IMHO). Vanhanaikainen viisu, tulee mieleen vanhat hyvät ajat. Paljon tunnetta & paatosta. Viittomakieli turhaa kosiskelua. Tutun näköinen laulaja, muistuttaa jotain suomalaista?
5. Unkari (1 piste)
Kati Wolf: What About My Dreams
Celine Dion-mainen ääni & käyttö. Aika jännä & yllättävä biisi, hieno suoraan sanottuna. Erikoinen sävelkulku, hyvä äänen hallinta, ehkä vähän liikaa ”kiljaisuja”. Hienoa poppia.
6. Irlanti
Jedward: Lipstick
Jotenkin hurmaava. Sai hymyn huulille tämä esitys. Uskomatonta energiaa. Laulavatkin yllättävän hyvin tällaiseksi. Hauska. Hengityksensalpaava, tulee itelle hiki vain katsomalla. 🙂
7. Ruotsi
Eric Saade: Popular
Jostain syystä tää ei sytytä yhtään. Hyvännäköinen poju…mutta jotain puuttuu. Tämä on IMHO sellainen 13 tusinassa. Ei MITÄÄN erikoista tai säväyttävää tässä biisissä, eikä ees sanomaa.
8. Viro (2 pistettä)
Getter Jaani: Rockefeller Street
Tämä Viron biisi taas on hieno. Tässä on erikoisuutta & sellaista mieleenpainuvuutta. Kiva tuo A-osan tausta. Jännä ääni solistilla. Hauska & iloinen & erikoisia osioita. Jää mieleen & saa hymyn huulille.
9. Kreikka (12 pistettä)
Loucas Yiorkas feat. Stereo Mike: Watch My Dance
Hitto. Tästä tulee kylmät väreet, kun tuo LY alkaa laulaa. En oo mikään rapin ystävä enkä hirveenä pidä siitä tässäkään, mutta kokonaisuutena & LY:n tunteen & paatoksen takia tää on superhieno. Upea ääni & käyttö & väri LY:llä. Vahvat tunteet!
10. Venäjä
Alexej Vorobjov: Get You
Ei oo tässä(kään) oikeen mitään erikoista. Samanlainen poprynkytys kuin ruotsillakin, 13 tusinassa kamaa. Taas komia poika joka laulaa ihan hyvin. Mutta biisi jättää kylmäksi.
11. Ranska (10 pistettä)
Amaury Vassili: Sognu
Jännä fiilis. Taustasta tulee sellainen King Arthur -fiilinki. Vahva, koulutettu ääni. Erikoinen kieli. Hieno esitys. Tunne välittyy, menee taas kylmät väreet. Erilainen & IMHO onnistunut veto Ranskalta.
12. Italia (8 pistettä)
Raphael Gualazzi: Madness Of Love
Uu. Hieno alku, kiva piano & muut taustat. Jännä laulu, hyväntuulinen, saa hymyilemään. Hauskoja venytyksiä ja kisailuja soitinten ja solistin välillä. Jää mieleen & yllättää. + Ihana italian kieli. Sellainen baariesitys -fiilis.
13. Sveitsi
Anna Rossinelli: In Love For A While
Kivan simppeli & rento alku. Esitys & taustat yhdessä tulee sellainen 60-luvun fiilis, peace & love. Hyvä ääni, ihan ok kipale, ehkei tarpeeksi erotu joukosta -> ei tarpeeksi erikoinen & yllättävä. Kuiski kiva.
14. Iso-Britannia
Blue: I Can
Laulaako ne oikeesti noin epävireisesti vai kuvittelenko mää vaan? Okei, nyt ne paransi. Alku meni kyllä ihan pipariksi näillä. Eikä kyllä muutenkaan säväytä tämä. Voi jösses. Eikö löydy Brittein saarilta parempaa? En tykkää.
15. Moldova (7 pistettä)
Zdob si Zdub: So Lucky
Moldovalta tulee aina kyllä erikoisuuksia. Ei tästäkään voi kuin tykätä. Hurmaavan erilainen, hyväntuulinen ja yllättävä. Hauska ja kunnon meininkiä & menoa. Huippu. 🙂 Hullunhauska.
16. Saksa (5 pistettä)
Lena: Taken By A Stranger
Melko erikoinen veto Saksalta. On tää ainakin erilainen kuin Lenan viime vuoden biisi. Tulee jostain syystä mieleen 80-luvun musiikki, savuiset ja pimeät klubit. Ihan jännä. Vaatii ehkä useamman kuuntelukerran, että sain kiinni kunnolla. Synkkä, pelottava, hiipivä fiilis…kylmät väreet paikka paikoin.
17. Romania
Hotel FM: Change
Ensimmäinen sano, joka tästä tulee mieleen on tavallinen. Tää on kuultu noin miljoona kertaa aiemminki. Ei mitään uutta & erikoista.
18. Itävalta (3 pistettä)
Nadine Beiler: The Secret Is Love
Wow mikä ääni. Eikä mikään helpoin aloitus, kun lauloi melko pitkään ilman säestystä. Solistin ääni saa tämän laulun kantamaan ja kurottamaan korkeuksiin. Hieno! Hitto mitkä venytykset. On tytöllä ääntä.
19. Azerbaidzan
Ell & Nikki: Running Scared
En tykkää. Miksi tää menee niin ylös että noilla pitää laulaa falsetissa? Ihan tavallinen sävel, sanat ja esitys. 13 tusinassa kamaa, ei todellista tunnetta. Jättää ainaki mut ihan kylmäksi. Tuo taustan tuliputous oli kyllä hieno. Muut ei niinkään.
20. Slovenia
Maja Keuc: No One
Tuleepa heti Christina Aguilera mieleen tuosta äänestä. Hieno ääni siis. Jännä biisi. Tätä pysähtyy kuuntelemaan – johtuu kyllä osittain tuosta äänestä. Yhtä kaikki, ihan hieno. Ei ältsin erikoinen, mutta hieno.
21. Islanti (6 pistettä)
Sjonni’s Friends: Coming Home
Tästä tykkään. Ihana fiilis, hyväntuulinen, hauska. Kiva sävel & sävelkulku. Hieno sanoma myös laulussa. Mieleenpainuva laulu. Tykkään. Välitöntä, iloista meninkiä.
22. Espanja
Lucía Pérez: Que Me Quiten Lo Bailao
Iloinen, letkeä biisi. Hyvä fiilis. Mutta harmittavan tavallinen, tässäkään ei mitään loistoa, sellaista erikoisuutta joka erottais massasta. Vois olla mikä tahansa. 13 tusinassa tavaraa.
23. Ukraina
Mika Newton: Angel
Tuo hiekkataide tuossa taustalla on superhieno. Laulu sinänsä melko mitäänsanomaton, eikä laulajan äänikään ole mikään älyttömän huippu. Laulu 13 tusinassa. Hiekkataide upea, lumoava!
24. Serbia
Nina: Caroban
Hyväntuulinen 70-luvun fiilis. Taustascreeni melko psykedeelinen, mutta sopii jostain syystä tähän hyvin. Jostain syystä tykkään kovasti, ja ehdottomasti plussaa oman kielen käytöstä. Kiva! Raikas!
25. Georgia
Eldrine: One More Day
No joo. Ei hullumpi kokonaisuus, mutta jostain syystä taas ei oikeen iske minuun. Liian tavallinen enkä tykkää solistin äänestä tai sen käytöstä. Tä ei vaan iske, ei.
Mikäli nuo arvostelut luettuaan kaipaa jonkinlaista muistinvirkistystä kappaleista, niin netistähän apua löytyy. Kaikki euroviisukappaleet, myös nämä finalistit voi käydä kuuntelemassa vaikkapa YouTubessa jos halajaa. Tässä kuitenkin vähän pikahelpotusta tähänkin asiaan. Seuraava video sisältää pätkät kaikista 25 finalistista:
Ja lopuksi tässä on vielä kisakirjanpito näytille sekin. Eli tällaista lappua rustailin ja täytin viime yönä. 😀
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Jahas. Taas on lähes puoli vuotta vierähtänyt enemmänkuin vähän äkkiä. Kuten blogin aktiivisuudesta voi jotain päätellä sitä vähän matkaa taaksepäin selaamalla, tulee blogin pitoni näköjään jatkumaan samalla (jo hyväksikin koetulla) menetelmällä kuin aiemminkin. Eli kirjoituksia tulee tasan silloin kun olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli hiljaiselo täällä blogissa ei missään nimessä johdu siitä etteikö elämässäni tapahtuisi mitään – vaan ainoastaan siitä, että kun on fiilistä kirjoittaa, olen yleensä jossain ihan muualla kuin koneen äärellä kirjoittamassa…ja sitten kun taas olen koneen äärellä, on se fiiliskin kadonnut. Näinhän se tosin yleensä menee vähän joka asiassa. Ehkäpä vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Toisaalta taas, tämä on vain blogi, joten mitään ihan hirveää stressiä tämän vuoksi en ainakaan minä kehtaa ottaa – varsinkin kun pääasiani blogin pidossa on vain oma ilo ja ehkä kuulumisten kertoilu ystäville ja sukulaisille. Mutta nyt sitten taas asiaan.
Yliopisto-opinnot alkavat olla loppusuoralla. Enää on tämä kevät opintoihin varattuna ja gradu on kovasti työn alla, kuten myös muut viimeiset pakolliset opinnot. Hirveätä vauhtia on hurahtanut tämä kohta lähes viisi vuotta ohitse. Gradun aiheeksi valikoin lopulta oman mielenkiinnon kohteeni mukaan nämä paljon ihmisten huulilla viime aikoina olleet elektronisten kirjojen lukulaitteet. Tutkin lukulaitteiden käyttöä nimenomaan niiden käyttäjien näkökulmasta, ja vähän aihetta rajatakseni otin käyttöryhmäksi Oulun yliopiston kirjaston käyttäjät. Tutkimus toteutetaan kyselyn avulla, ja tarkoituksena on tutkia etenkin miten ihmiset tuntevat laitteet sekä ihmisten halukkuutta käyttää laitteita, ja myös selvitellä sitä, mitä laitteiden avulla haluttaisiin tehdä ja miten. Pakko muuten tässä vaiheessa sanoa se, että kyselylomakkeen teko on yllättävän vaikeaa puuhaa. Kuka tahansa nyt varmasti osaa keksiä kysymyksiä, mutta kun niiden kysymysten pitäisi olla selkeitä kaikille muillekin ihmisille ja niiden avulla pitäisi saada vastauksia haluttuihin tutkimusaiheisiin…noh, voin sanoa että se on hyvin ongelmallista. Tällä hetkellä tuo kyselylomake on käynyt jo yhden testivaiheen läpi eli nyt siis muokkailen näiden testitulosten perusteella sitä parempaan suuntaan. 🙂 Muuten tämän viimeisen kevään opintoihin kuuluu kirjatenttejä ja joitain muita roikkumaan jääneitä opintoja – lähinnä esseiden muodossa. Opiskelijapäivystäjän hommia yo:n kirjastolla on vain muutama ilta kuukaudessa, joten aika paljon tulee kotosalla vietettyä aikaa.
Pitkän aikaa kytenyt koirakuumekin on roihahtanut oikeisiin liekkeihin ihan kunnolla. Jo pitemmän aikaa on mielessä pyörinyt ajatus, että olisi aivan mahtavaa taas olla koiran emäntä – varsinkin kun Tarik ehdottomasti nykyään isän koira (se kun on muutenkin aina leimautunut isään). Eikä sitä voi enää joka tapauksessa ottaa sisäkoiraksi sen sille muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden (josta kerroin ensimmäistä kertaa täällä) seurauksena. Se ei ikinä parantunut siitä kokonaan, siis rakkojensa pidättelykyvyn osalta. Muuten se on kyllä aivan täysin kunnossa, sillä ei ole kipuja tai muutakaan ja harva uskoo sitä 11-vuotiaaksi koiravanhukseksi, mutta onnettomuuden seurauksena se menetti rakkojensa pidätyskyvyn eli sisäkoiraksi siitä ei enää ole. Se viettää onnellisia eläkepäiviä oravia ja lintuja (lähinnä oravia) haukkuen Kuusamon mökillä.
Mutta siis joka tapauksessa, omaa koiraa seurauksi kotiin ja kaveriksi lenkkireissuille on tehnyt mieli jo pitempään. Nyt on jälleen aikaakin koiran vaatimalla ja tarvitsemalla tavalla, kun ei tarvitse enää olla yo:lla parhaillaan yli puolta vuorokautta. Tätä asiaa on aivan tosissaan tullut harkittua ihan pitemmän kaavan kautta. Kuitenkin kyseessä on tosi tärkeä asia, ja iso vastuu toisesta elävästä olennosta, ja aikanakin on ajateltava pitkälle tulevaisuuteen. Mutta nyt on vain ihan oikeasti se oikea aika, jokaiselta kantilta tarkastellessa. Olen sen verran edistynyt tässä jutussa, että pariin paikkaan olen laittanut kyselyitä koiranpennuista (toisesta tosin jo vastattiin koirien menneen). Saa nyt nähdä miten käy. Mutta se on ihan varma että jossain vaiheessa kohtuullisen lähitulevaisuudessa koiran tulen hankkimaan!
Ehkäpä nyt kuitenkin vielä hetki muista asioista. Olin taas joululoman Torreviejassa. Tällä kertaa reissu kesti 3,5 viikkoa (ruhtinaallisen paljon, kiitos harvinaisen piiitkän joululoman), ja mukana oli myös siskonpoika Seba. Aika meni hurjan nopeasti ja hauskaa oli. Ilmat suosivat koko matkaa – ainoastaan yksi sadepäivä oli koko aikana ja lämpöäkin Suomen normaalin kesän verran eli +17-20 astetta koko ajan. Valokuvia tältä reissulta voi käydä katselemassa täältä Facebookin valokuvakansiostani. Paljon uusia asioita tuli myös vastaan, ja yritän jossain vaiheessa (viimeistään kesällä kun gradu on valmiina ja aikaa luulisi olevan ylimääräistäkin) lisäillä juttuja tuonne Torrevieja-sivullenikin. Sitä odotellessa kaikkien kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa tuota FB:n valokuvakansiota, siellä on myös kuvatekstit kuvista, joten jonkin verran infoa löytyy myös sieltä!
Librarythingissä olevia luettujen kirjojen listoja ei ole tullut vähään aikaan taas päivitettyä. Yritän senkin hoitaa ajan tasalle tässä joskus kun on sellainen fiilis. Viimeksi luin (taas kerran) läpi J.D. Robb:in Eve Dallaksesta kertovan In Death -sarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet 39 osaa. Sen jälkeen olen lukenut muutaman Nora Robertsin tarinan (uusi The Search oli aivan loistava, ja siinä puhuttiin paljon koirista, joka kyllä ei toisaalta yhtään auttanut koirakuumeisen oloa!) sekä ihan viimeisimpänä muutaman Harlequin Nocturne-sarjan kirjan. Ne ovatkin pitkästä aikaa ensimmäiset suomen kieliset kirjat jotka olen lukenut. Kivaa, kevyehköä paranormaalia romantiikkaa vastapainoksi opiskelu-urakalle! 😀
Mökkikuva-albumi
Ihan lyhykäisesti kaiken kiireen keskellä nyt vihdoinkin jaan tämän. Eli tässä on nyt linkki Facebookissa olevaan albumiin, jossa on järjestettynä iso kasa mökkikuvia Kuusamon mökiltä.
Kuvat on albumissa jaettu kolmeen kategoriaan; ensin on kuvia päämökistä ja joitain kuvia kulkuteistä/ympäristöstä. Seuraavaksi on kuvia minun aittarakennuksestani ja lopuksi vielä muutama kuva grillikatoksesta. Kategorioiden sisällä kuvat ovat kronologisessa järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan – tämä siksi, että mökin remontin edistymistä olisi helpompi seurata.
Olen lisännyt kuva-albumiin johtavan linkin myös tuohon oikealla olevaan valikkoon, heti oman kuvaukseni alle. Päivitän tuota facebookin albumia aina kun saan uusia kuvia otettua, kannattaa siis pitää sitä silmällä jos mökin remontin edistyminen kiinnostaa – aina en jaksa/muista/ehdi tänne ilmoittamaan valokuva-albumin päivitystä! 🙂
Edit 26.5.2010: lisätty puuttuvat linkit ja mökkiremonttikuvat + muitakin kuvia mökkireissulta! Huom! Vie hiiri kuvan päälle, niin näet kuvatekstin, ja kuvia klikkaamalla näet kuvat isompana!
Kesäloman vietossa on kulunut viimeiset pari päivää. Tämän vuoden kesäloma onkin varsin mittava – kokonaista 6 päivää näin toukokuussa ja siinä se. Kesäviikonloput on onneksi myös suurimmaksi osaksi vapaita (lukuunottamatta kahta kesätenttiä, joista ensimmäinen on heinä- ja jälkimmäinen elokuussa). Mutta muuten kesä menee työn parissa, alkaen 27.5 ja jatkuen aina elokuun loppuun asti (mikäli kaikki siis menee suunnittelmien mukaan). Sain nimittäin kesätöitä Sanoma Magazines Finlandilta, Oulun call-centeristä. Puhelinmyyntiähän työ on, mutta siitä saa ihan kunnon palkkaa ja hyvät lehdetkin on myynnin kohteena – ja vielä suoraan kustantajan leivissä saa olla, ei missään nimettömässä pikkufirmassa. 🙂 Ihan hyvillä fiiliksillä siis olen työn suhteen, vaikka enemmän toki pidänkin face-to-face asiakaspalvelusta. Mutta kyllä tuon kesän jaksaa, ja syksyllähän sitten jatkuu taas kirjastohommat ja viimeinen opiskeluvuosikin käynnistyy.
Mökki edestä, oikealta ja vasemmalta.
Nyt on siis kesäloma, ja täysin rinnoin olen siitä täällä Kuusamon mökillä viettänyt. Ensimmäiset päivät sääkin oli loman puolella, mutta nyt on lomasäät ohi: vettä sataa ja lämpöä on mittarin mukaan vajaa 10 astetta. Mutta plussan puolella sentään! 😉 Mökillä on yhäkin käynnissä remontti, tällä kertaa pääosassa on (vihdoin ja viimein) se minun nukkuma-aittani, ja sivuosassa kulkutiet (jotka nyt on kyllä jo melkeinpä valmiit, ainakin tärkeimmiltä osilta).
Kulkuteitä sinne ja takaisin…ja sauna:
Aitta tosiaan on myös edistynyt valtavasti: sisämaalaukset on jo käynnissä, ja sään salliessa myös ulkolaudoitusta tehdään lisää koko ajan. Koska kyseessä on tosiaan minun aittani, saan tottakai itse päättää myös sen sisustuksesta ja värimaailmasta jne. Sisustuksen suunittelun suhteen käytiin luovia keskusteluja isän kanssa lähinnä puhelimitse tässä kevään aikana, eli minä kerroin mitä haluan, isä kertoi oliko se mahdollista tai järkevää toteuttaa. Onneksi kohtuu helposti löytyi yhteinen sävel ja alkaa pikkuhiljaa nyt sitten jo suunnitelmat jossain näkyäkin. Aittaan tulee 120 cm leveä, kiinteä sänkypohja takaseinää vasten (jo valmis), johon hankin (luultavasti) joustinpatjan. Lattialla on myös tilaa jo olemassa olevalle 90 cm joustinpatjalle, jos sattuu vieraita tulemaan – eli suunnitelmana siis on että tuo aitta toimii myös vierasaittana, johon voi helposti majoittaa ainakin 3 ihmistä! Lämmityslaitteeksi tulee kamina, luultavasti sellainen pieni ikkunallinen, valurautainen, jota ollaan jo käyty ihastelemassa useampaan otteeseen kaupassa! Aitassa on kolme ikkunaa: 2 pikkuikkunaa, toinen sivulla ja toinen takana sekä kattoikkuna (joka on vielä työn alla). Aitan etuosaan tulee lisäksi pieni oleskelutila, jossa on nojatuoli ja (luultavasti kokoontaitettava) pieni pöytä.
Aitta ulkoa ja sisältä ennen ja jälkeen värimaalauksen aloituksen:
Aitan värimaailma sisällä on myös kokonaan minun vastuullani, joten värikarttoja tullut tuijoteltua varsin aktiivisesti, ja lopulta myös lopputulos oli selvillä. Vielä en yhtään ole päässyt itse värien kanssa leikkimään, siihen on tarkoitus paneutua tänäiltana tai huomenna. Maalarinvalkoisella on kaikki seinät nyt kuitenkin pohjustettu (pääosin tosin isän toimesta), pari maalikerrosta kaikkialle. Myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna sitten takaseinä saa kaksivärisellä telauksella itselleen uuden ilmeen, ja samoja värejä käytän muutenkin sitten mökissä korosteväreinä esim. ikkunoissa, niiden puitteissa sekä luultavasti koristerimoissa ja listoissa sekä kattoikkunan paneelissa. Myöhemmin (luultavasti syksyllä tms.) on sitten vielä tarkoitus muutamaa astetta tummemmilla sävyillä maalata käsin tai sabluunojen avulla kuvoita listoihin ja ikkunapuitteisiin jne. Paljon on hommaa siis vielä edessä, mutta hauskaa on kun koko ajan näkee työnsä tuloksen!
Hyvin tuolla aitassa jo nyt nukkuu, vaikka se vielä kovin kesken onkin. Kaikki 4 yötä täällä olen siellä nukkunut eikä mitään valittamista ole. Siinä 120 cm sänkyrungossa on nyt vain patjana se jo olemassa oleva 90 cm joustinpatja, mutta eipä tuo ole paljoa menoa haitannut. Mitään lämmitystähän siinä ei vielä ole, mutta untuvatäkin alla ei kyllä kylmäkään ole ollut. 🙂
Kovasti olen kuvannut tätä muuttunutta mökkiympäristöä, ja tarkoituksena oli (kuten otsikosta näkyy) nyt jakaa ne tähän heti….mutta tähän hätään en täältä mökiltä saa niitä ladattua tänne nettiin…liitän niitä tähän postiin kunhan pääsen kotiin ja nopeamman nettiyhteyden ääreen. Täällä kun on vain tuollainen soneran nettitikku ja kun ollaan keskellä ei-mitään niin se on toooooodella hidas….mutta toisaalta eihän täällä mökillä mihinkään niin kiire olekaan. Joten kuvia tulee keskiviikko-iltana sitten.
En tiedä miltä tuo pikkuaitta näyttää ulkopuolisen silmin, mutta itse olen aivan supertyytyväinen ja ihastunut siihen…ja sehän se tietty tärkeintä onkin että itse tykkää. Ja aitta siis on todella pieni, leveydeltään se on 2 metriä, eikä mitta toisinkaan päin ole varmasti kuin 3-4 metriä. Aivan ihana, siis, sellainen oma pikku pesä! 😀
Muuten on mennyt ihan kivasti kevät. Hirvittävästi on ollut kiireitä, vaikka tuntuu ettei sen kiireen aiheuttaja lopulta näy yhtään missään konkreettisesti, kunpahan on vain ollut sellainen älyttömän hopun fiilis koko ajan. Noh, se on onneksi nyt ohi. Kesä menee pääosin töissä arkisin, viikonloppuisin ja iltaisin pitäisi sitten keskittyä noihin kesätentteihin sekä gradun kirjallisuuskatsauksen sekä tutkimussuunnitelman tekoon. Sain tuon kirjallisuuskatsauksen esityksen siirrettyä syksyn ensimmäiselle seminaariluennolle, eli käytännössä se pitää palauttaa viimeistään 3.9. ja esitys on sitten 7.9.2010. Onneksi sain sen siirrettyä, en olisi sitä valmiiksi ehtinyt tänä keväänä saada. Syksyllä alkaa viimeinen vuosi opiskeluja, eli siis gradun kirjoitus jatkuu, tutkimusmenetelmät 2-kurssi on suoritettava ja loputkin opinnot tarkoitus saada pikkuhiljaa kasaan. Vuoden päästä tähän aikaan pitäisi olla kaikki jo enemmän tai vähemmän ohi ja pikkuhiljaa maisterin paperit kainalossa. Sitä voi vain ihmetellä mihin ihmeeseen se on aika hurahtanut, kun tuntuu että ihan vastahan tämä opiskeluruljanssi alkoi.
Vähän harmittaa kun näyttää ettei kesällä ole oikeastaan yhtään kunnon lomaa, vain viikonloppuja, mutta ehkäpä sitä ensi kesänä sitten opintojen jälkeen ehtisi vähän pitää oikeaa lomaakin! Tänä kesänä on tarkoitus kuitenkin noista viikonlopuista ottaa kaikki mahdollinen irti, siis niissä puitteissa kun nuo opiskelut antavat tilaa. Toisin sanoen tarkoituksena on osallistua ainakin Qstockiin, Rotuaari Piknikiin, tulla juhannuksena takaisin mökille ja tottakai alkukesästä on jokavuotiset sukujuhlatkin! Ei ole siis ainakaan tekemisen puutetta tiedossa!
Mökkimatkan muuta kuvasatoa:
VK: Itsearviointia ja kurssipohdintaa
Koin verkkokirjoitamisen kurssin itselleni valtavan hyödylliseksi. Opin paljon uutta erilaisista verkkotekstityypeistä sekä eri tavoista kirjoitaa verkkotekstejä. Sain myös uutta tietoa erilaisista tyyleistä ja säännöistä (pitäisikö sanoa tyylisäännöistä?), jotka on hyvä ottaa huomioon aina verkkotekstiä kirjoitettaessa, vaikka toki eri tekstityylit ja niiden tarkoitus poikkeavat toisistaan huomattavasti. On kuitenkin olemassa joitain muodollisia seikkoja, jotka pitäisi aina ottaa huomioon jo tekstiä suunniteltaessa, oli sitten kyseessä blogi, wiki, sähköposti tai uutissivusto.
Kirjoittajan ja lukijan suhdetta painotettiin kurssilla paljon. Se on mielestäni hyvä, sillä mitä on verkkoteksti ilman lukijoita? Tietysti monet kirjotavat blogia vain itseään tai sukulaisiaan varten, mutta ellei blogi ole suljettu ulkopuolisilta, olisi silti hyvä ottaa huomioon että sinne saattaa eksyä vahingossa joku tuiki tuntematon lueskelemaan sisältöä. Verkkotekstin pitäisi siis olla kohtalaisen helposti lähestyttävää ja ymmärrettävääkin.
Kurssitavoitteinani (joita pohdin ensimmäistä luentoa koskevassa kirjoituksessani) oli pystyä vastaamaan (itseäni tyydyttävällä tavalla) seuraaviin kysymyksiin: ”Mitä oikeastaan on verkkokirjoittaminen, mikä on (hyvä) verkkoteksti? Ja miten verkossa/verkkoon kirjoitettu teksti sitten olennaisesti eroaa tavallisesta paperijulkaisusta? Entäs mitä verkkojulkaisutyyppejä on olemassa?” Koen onnistuneeni tavoitteessani hyvin, ellen jopa erinomaisesti. Kurssi tarjosi vastaukset juuri näihin kysymyksiin, ja paljon opin myös muuta hyödyllistä.
Oppimispäiväkirjan pitämen blogissa oli uusi asia ennen tämän kurssin alkamista. Koin tämän työtavan erinomaisena: normaalisti (tai ainakin hyvin yleisesti) oppimispäiväkirja kirjoitetaan paniikinomaisesti palautuspäivää edeltävänä yönä kokonaisuudessaan, ja ainoa joka tuntien puurtamisen tuotoksen ja asioiden pohdiskelemisen lopulta näkee, on opettaja. Kun luentopäiväkirja olikin netissä, vähintään kaikkien kurssilaisten, jopa kaikkien netin käyttäjien luettavana, oli päiväkirjaa pidettävä ainakin silloin tällöin jo ennen viimeistä iltaa (vaikka tunnustankin viimeiselle illalle, tai siis yöhän nyt on, jääneen pari viimeistä merkintää).
Muiden päiväkirjoja lukemalla myös oppi paljon, ja heidän pohdiskelustaan huomasi asioita, joita ei muuten ehkä olisi tullut huomanneeksi. Ja mikä parasta: saattoi saada myös ulkopuolisia kommentteja aiheesta (suuret kiitokset mielenkiinnosta näitä blogikirjoituksia kohtaan Hymyilevälle eläkeläiselle – täysin kurssin ulkopuoliselle henkilölle, joka sattumalta löysi blogiini ja uskaltautui vielä kommentoimaankin kirjoituksiani verkkokirjoittamisesta! Oli mahtavaa huomata, että näitä tekstejä kävi lukemassa myös joku kurssin ulkopuolinen!) 🙂 Blogi oppimispäiväkirjan pitämispaikkana toimi siis erinomaisesti, ja toivon että tätä tapaa ja mahdollisuutta hyödynnetään muillakin kursseilla!
Kurssin tehtävät olivat monipuolisia ja kiinnostavia. Etenkin sekä kotitehtävänä, että ylimääräisen opintopisteen suorituksena ollut verkkotekstin suunnitteluprojekti ja projektin toteutus olivat mielenkiintoisia ja opettivat paljon. Yhdistin nämä kaksi tehtävä, ja lopputulosta pääsee tarkkailemaan täältä. Erityisen hyödylliseksi koin sen, kun suunnitelmiin kuului pakollisena sisältökartan teko – en varmasti muuten olisi sitä tehnyt, ja se olisi ollut harmi: sisältökartasta oli aivan valtavasti hyötyä itse sivuston suunnittelussa, ja jatkossa kyllä aion sitä käyttää jos laajempaa sivustokokonaisuutta aion alkaa toteuttaa.
Verkkokirjoittamisen kurssi jatkuu osaltani varmasti edelleen: jatkan säännöllisen epäsäännöllistä blogini pitämistä ja aion myös jatkaa tuon Torrevieja-sivustoni tekemistä eteenpäin nyt kun sen kerran tämän kurssin avulla sain tönäistyä käyntiin. Suunnitelmissa on myös toinen laaja sivustokokonaisuus täysin eri aiheesta jossain vaiheessa, kunhan aikataulu antaa hieman myöten. Tämän kurssin eväillä tätäkin sivustoa on hyvä suunnitella kaikessa rauhassa ja toteuttaa sitten kun sen aika tulee. Verkkokirjoittamisen opiskelu ja käytännön toteutus tulevat siis minulla jatkumaan varmasti pitkällä tulevaisuuteen. Pitää vain yrittää yhä enemmän ottaa käyttöön niitä monia hyviä neuvoja ja vinkkejä, joita kursilla sai korvan taakse talteen! 🙂
Tämä on virallisesti viimeinen verkkokirjottaminen -kurssille kirjoitettu luentopäiväkirjan merkintä. Löydät halutessasi kaikki tätä kurssia koskevat luentopäiväkirjamerkinnät tämän linkin takaa. Merkintöjä on yhteensä 13, joista ensimmäisellä sivulla näkyy viimeisimmät 10 aiheesta julkaistun artikkelin otsikkoa; sivulle 2 (ja vanhimpien artikkeleiden ääreen) pääset klikkaamalla kohtaa ”vanhemmat artikkelit”.
Verkkokirjoitaminen -kurssin viimeisellä luennolla oli yksi esitys. Se käsitteli wikejä. Erittäin mielenkiintoinen oli tämä esitys, ja paljon hyödyllistä ja uutta tietoa sain siitä itselleni. En ennestään tiennyt esimerkiksi sitä, että wikeilläkin on monia eri alustoja, vaikka sinänsä wikin käyttö kyllä kurssin oppimisympäristön takia onkin tullut tutuksi. Lisäksi mielestäni oli mielenkiintoista, kun ryhmä toi esille tämän kiistan Wikipedian käytöstä lähdemateriaalina opiskelussa. Siis asiahan on niin, ettei Wikipediaa saisi lähteenä käyttää…ja kuitenkin ryhmäläisten mukaan on tehty tutkimus (esimerkiksi tällainen uutisointi tästä aiheesta löytyi pienen etsimisen jälkeen), jonka mukaan englanninkielinen Wikipedia on jopa luotettavampi lähde kuin monet painetut tietosanakirjat ja vastaavat, sillä se päivittyy nopeammin kuin painetut esikuvansa! Saa nähdä kuinka kauan akateeminen piiri voi pitää ylevän suhtautumisensa Wikipediaan, jos kerran samaisissa akateemisissa piireissä voidaan osoittaa, että lähde on täysin käyttökelpoinen! Mielenkiinnolla ainakin minä seurailen tätä kehitystä!
Viimeisen esityksen jälkeen kertailtiin erilaisia kurssin kannalta tärkeitä suoritusohjeita. Kotitehtäväksi saatiin tämän blogiluentopäiväkirjan päätteleminen itsearviointiin sekä kurssin töiden ja mahdollisesti blogimerkintöjen muokkailu lopullisiin esitysasuihin. Lisäksi, jos aikoo 3:n opintopisteen suorituksen suorittaa (kuten minä), tulee tietysti myös tehdä kyseinen tehtävä loppuun.
Oma suoritukseni tällä saralla on (tai oikeastaan oli) tuon Torrevieja-sivuston jatkaminen, parin lisäsivun tekeminen sinne. Tuo Torrevieja-sivusto tulee kyllä jatkossakin, tämän kurssin päätyttyä, saamaan uutta sisältöä aina kun vain ehdin ja jaksan sitä kirjoitella (kuten käsitekartan perusteella voi päätellä). Tämän kurssin puitteissa sivusto on kuitenkin sisällöltään tuon 5 sivua: etusivu, perustietoa, matkustaminen, kulttuuri ja nähtävyyksiä. Lisäopintopistesuoritukseen kuuluu lisäksi 3-5 sivun pohdiskeleva essee sivustosta.
Tällaisia ohjeita ja eväitä siis saatiin viimeisellä luennolla. Oppimispäiväkirjani ei pääty aivan vielä tähän, vaan kirjoitan vielä erikseen merkinnän, jossa pohdiskelen vaaditusti omaa oppimistani ja asettamieni tavoitteiden täyttymistä ja muutenkin kurssia noin yleisesti. 🙂
Viimeisiä viedään tämänkin kurssin osalta. Viides, eli toiseksi viimeinen luento jatkui ryhmätyöesityksillä. Ensin kuulimme hieman valaistusta sähköpostin maailmasta, ja sitten olis vuorossa oman ryhmäni (tai oikeastaan parityön) esitys, blogit ja bloggaaminen.
Sähköposti-esityksestä tuli itselle melko vähän mitään uutta tietoa. Itselleni tärkein asia, jonka painoin mieleen oli varmasti se seikka, että sähköpostia kirjoittaessa olisi aina hyvä ottaa huomioon ettei vastaanottajalla välttämättä ole käytössä samanlaista sähköpostia kuin minulla. Toisin sanoen ne hienot ja monimutkaiset muotoilut saattavat olla yhtä tyhjän kanssa, ja itse asiassa vastaanottajalle kauheita kun hänen sähköpostinsa muuttaa viestit datamössöksi. 🙂
Oma esitys meni mielestäni ihan mukavasti, vaikka asiaa ehkä olikin liikaa ahdettuna lyhyeen aikaan…ja blogitekstin kirjoitusprosessista olisi hyvä ollut mainita sananen, mutta ryhmätyötä suunnitellessa kyseinen osio jotenkin vain jäi huomioimatta, unohtui ihan tyystin. Blogiasioista kiinnostuneille tämän postauksen lopussa on kuitenkin muutama hyödyllinen linkki blogikirjoittamisen maailmaan.
Luennolla käytiin myös läpi edellisen luentokerran kotitehtävää, eli sitä verkkotekstin suunnitteluprosessia. Käsitekarttoja arvioitiin, kuten myös tekstinäytteitä ja tehtävämäärittelyä. Itse otin toteutuksen alle kauan suunnittelemani Torrevieja-sivustot, jotka ovat nähtävillä täällä blogin sivuissa. Tätä kotitehtävää piti työstää edelleen viimeistä luentoa varten: piti tehdä 3-5 valmista verkkosivua suunnitelman mukaan ja palauttaa ne sekä sisältökartta myös opettajalle (tai laittaa ne näkyville nettiin, ja toimittaa eteenpäin linkki, kuten minä tein!)
Mutta nyt lopuksi niitä luvattuja bloggaamissa hyödyllisiä linkkivinkkejä:
Blogikirjoittamiseen hyödyllisiä linkkejä:
– Blogikirjoittamisen tyyliopas: http://www.sprakhjalpen.fi/verkkoviestinta/blogikirjoittajan-tyyliopas
– Blogiin kirjoittamisen muoto-opas: http://nettibisnes.info/blogiin-kirjoittamisen-muoto-opas/
– Bloggauksen työvaiheet: http://www.blogituleetöihin.fi/17
– Kaikille aiheen ja avainsanan eroista hämmentyneille (kun tästä kysyttiin esityksen aikana luennolla): http://www.weblogi.com/2009/01/19/avainsana-aihe-tagi-vai-mika-ihme
Jep, otsikko kuulostaa oudolta, mutta näin oli kuitenkin asia pääsiäislauantaina, siis lankalauantaina herätessä ja aamupalapöytään astellessa. Siellä nimittäin odotti äitin taitelemat keitetyt kananmunat. Äiti oli aamulla herännyt, keittänyt kananmunat ja saanut sitten idean -pääsiäisen kunniaksi (tai niin hän ainakin sen perusteli meillä myöhemmin). Joten hän oli tarttunut muutamaan vesikestoiseen remonttitussiin ja alkanut taiteilemaan. Lopputuloksena oli kuusi hyvin persoonallista keitettyä kananmunaa…pääsiäismuniksi minä en ehkä niitä nimittäisi, mutta hauskoja ne olivat, joka tapauksessa.
Kun puhun persoonallisista, todellakin tarkoitan sitä. Muniin oli nimittäin maalattu erilaisia naamatauluja, joista jokainen oli erilainen – äidin oman, varsin erikoisen tyylin mukaisesti tietenkin. Naamatauluilla oli erilaisia päähineitä (lippalakeista sellaisiin päälaella oleviin Kalevala-päähineisiin (joiden nimeä en tähän hätään muista)), korvakoruja, partoja ja viiksiä, kauneuspilkkuja ja levinneitä ripsivärejä. Joillakin oli tupakka suussaan, toisilla suusta pilkistä yksi yksinäinen hammas. Ja kaikki oli maalattu (tai siis piirretty) joko mustalla tai punaisella tussilla. Varsin hauska yllätys siis, ja sai kyllä suun hymyyn väkisinkin.
Ikävä kyllä en tajunnut kameran kanssa alkaa heilumaan kuin vasta sitten kun puolet munista oli kadonnut parempiin suihin – joten kuvia ei ole kuin osasta tästä hienosta kavalkadista. Mutta nämä otokset, vaikka puutteellisia ovatkin, antanevat kuitenkin varsin paikkaansapitävän kuvan siitä, millainen näky herätessä odotti! 🙂
Pääsiäinen meni muiltakin osin varsin hauskoissa merkeissä, vaikka kouluhommia toki piti jonkin verran lomallakin hoidella eikä niitä nyt voi oikein hauskoiksi välttämättä sanoa – ainakaan lomaillessa. Mutta lomaakin toki sain viettää, enkä muun muassa herätyskelloa käyttänyt ollenkaan -miksi vaivautua jos kerran aamulla ei ole kiire minnekään! Ilmat olivat varsin ikävät, hienoimmillaankin päivisin vain puolipilvistä, ikävimmillään satoi vettä kuin saavista kaataen. Öisin oli monesti ne kauneimmat kelit, kun tuuli 
puhalsi pilvet pois ja paljasti tuhannet tähdet tuikkimaan. Sinänsä harmi, mutta saunasta oli upeaa käppäillä takaisin mökille tähtien valossa…kun oli ensin nauttinut puusaunasta ja myrskylyhdyn luomasta tunnelmaparista!
Kaikesta huolimatta siis mukavaa oli, ja varmasti ihan tarpeenkin kunnon loma poissa kaikkien arkirutiinien parista. Tuli muun muassa grillattua ensimmäisen kerran tälle vuodelle – mökillä kun on se grillikatos, joka pääsiäisen kunniaksi avattiin ja grilliin viriteltiin kaikkea hyvää: possun sisäfilettä, kasvisnyyttejä ja muuta maukasta ja kaveriksi itse tehtyä perunamuussia. Ja kun se kaikki nautittiin myös siellä grillikatoksessa, ympärillä lumipenkkoja ja ikkunasta jäinen järvimaisema, oli tunnelma varsin onnistunut ja kruunasi mukavasti pääsiäisloman!
Kuvattua tuli reisulla harmittavan vähän, vaikka niinhän se menee kun on muuta tekemistä. Lumi suli pitkän viikonlopun aikana silmissä, ja sen alta paljastuneita aarteita jonkun verran hätistelin kameralla samalla kun yritin kuvailla muuta mökin ympäristöä (ja ympärillä väijynyttä Tarikia). Niin ja sitä saunan ihanaa lyhtyä yksi ilta. Ja niitä tähtiä, jotka mainitsin jo aiemmassa blogimerkinnässä. Ja noita mainittuja munia. Mutta siis noita lukuunottamatta kuvia tuli otettua varsin vähänlaisesti. Mutta eihän se lomalla onneksi tärkeintä olekaan, siis se kuvien ottaminen.
Loppujännitykset ja seikkailut tuli vielä koettua lähtöpäivän aamuna, jolloin huristelin moottorikelkan kyydissä autotien varteen auton luokse. Nimittäin sen verran tosiaan tuo lumi suli loman aikana ja aiheutti kelirikkoa mökkitielle, että isä ajoi jo lauantaina auton päätien varteen parkkiin niin että varmasti pääsee halutessaan liikkeelle. Niinpä mökiltä tienvarteen (noin 3,5km) sitten kuljetaan tämä kelirikon pahin aika moottorikelkkakyydissä tai kävellen…ja aamuvarhaisella kelkkakyyti oli jotenkin paljon houkuttelevampia vaihtoehto…varsinkin kun bussi lähti jo 7.45 ja mökiltä keskustaan on yhäkin se reilut 40km, joten ihan hetkessä tuo matka ei taitu edes niillä hyvillä keleillä.
Vielä loppuun vinkiksi kaikille oikeinkirjoittamisesta kiinnostuneille: kannattaa lukea tuo alkuosa hetki sitten postaamastani Verkkokirjoittaminen -kurssin merkinnästä. Siellä on ohjeita parempaan kielenkäyttöön eräästä kirjasta suoraan lainattuna…tämä kyseinen pätkä on minulla jo pitkään ollut mielessä tänne jakaa, mutta aina se on lopulta unohtunut…ja nyt kun sattui liittymään niin hyvin tuon kurssin aiheisiin, postitin sen lopulta kurssin otsikon alle. Mutta siitä on varmasti hyötyä (ja ennen kaikkea iloa) ihan kaikille! 😀
Pääsiäisreissun kuvasatoa:
Mökillä ollessa sattui käsiin tällainen katkelma ja heti tuli mieleen verkkokirjoittamisen kurssi. Nämä neuvot ja ohjeet varmasti sopivat ja ovat sovellettavissa myös tänne verkkoympäristöön. 🙂 Ja lisäksi ovat vielä sen verran hauskassa muodossa, että jäävät jopa mieleen jos hyvin käy!
Seuraava katkelma on kopiotu sana-sanalta opuksesta nimeltä Huussikirja. Tarkemmat tiedot teoksesta löytyvät lainauksen lopusta, jos joku kyseisiä tietoja sattuu kaipaamaan.
OHJEITA PAREMPAAN KIELENKÄYTTÖÖN
- Älä käytä ulkomaisia lainasanoja, jos käytettävissä on vastaavia suomenkielisiä korrekteja termejä.
- Suluissa olevat huomautukset ovat tarpeettomia (vaikka ne olisivatkin relevantteja).
- Ei saa koskaan yleistää.
- Älä käytä sitaatteja. Eli kuten Ralph Waldo Emerson sanoi: ”Minä vihaan sitaatteja. Kerro vain, mitä itse tiedät.”
- Vertaukset ovat yhtä sopimattomia käytettäviksi kuin kliseet.
- Älä rönsyile; älä käytä koskaan useampia sanoja kuin välttämättä tarvitset – pitkät sanamuodot ovat tarpeettomia ja niissä on se riski, että väsytät lukijan, jolloin hän ei jaksa keskittyä sanomaasi, hänen mielenkiintonsa herpaantuu, ja sanomasi hukkuu ehtymättömään sanojen virtaan, vaikka sanasi sinänsä kuulostaisivat hyviltä ja luotettavilta, mutta niillä ei ole merkitystä siinä yhteydessä eivätkä ne tuo lisäselvitystä siihen, mitä juuri silloin haluat saada sanotuksi.
- Ole enemmän tai vähemmän tarkka sanavalinnoissasi.
- Yhden sanan lauseita? Vältettävä!
- Passiivimuotoja vältettäköön.
- Kuka tarvitsee retorisia kysymyksiä?
- Liioittelu on miljoona kertaa pahempaa kuin vähättely. Sanotaan, että kohtuus kaikessa, mutta varo olemasta liian kohtuullinen.
- muista aloittaa lause isolla kirjaimella ja lopettaa se pisteeseen.
- Ja muista, ettet koskaan aloita lausetta konjunktiolla.
- Jos luet uudelleen sen, mitä olet kirjoittanut, voit uudelleen lukiessasi huomata tekstissä toistoja, jotka voit välttää, jos luet tekstin uudelleen ja korjaat kirjoittamasi toistot tekstissä.
- Älä liioittele huutomerkkien käytössä!!!!!!
- Oikeiden sanojen ja lauseiden valinnalle on annettava suurta painoa.
- Sanan, johon viittaa vaikeaselkoinen kymmenen tai useammankin sanan pituinen hallitsevan lauseen kulun keskeyttävä sivulause, eristämistä päälauseesta pidetään kielivirheenä.
- Vältä trendikkäiden sanojen käyttämistä, vaikka ne kuulostaisivatkin sikamakeilta.
- Vältä lyhenteitä jne.
- Älä ilmaise kehotuksia kielteisessä muodossa.
- Ei koskaan saa jättää unohtamatta, ettei voi käyttää kahta kieltosanaa.
- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä neuvona – karta kliseitä kuin ruttoa; ne ovat vanhaa hapatusta, joka sopii parhaiten jätettäväksi unohduksen yöhön.
~ Huussikirja ensihätään: ja hyvin pyyhkii! (2003) Helsinki: Kustannus Kolibri. S. 77-79
Itsellä ainakin on tunnustettava, että varsinkin osa noista ohjeista jää noudattamatta lähes järkiään. Etenkin sulkuhuomautuksia tulee viljeltyä (kun ne on niin käteviä) ja tuo rönsyily on näköjään niin puhuessa kuin kirjoitettaessakin minulle oikea vitsaus. Ja konjuktioilla tulee aloitettua lauseita harva se kerta, ja lyhenteitäkin käytän varsin usein. Onneksi kuitenkin nämä ovat vain ohjeita! 😉
Mökkeillessä tuli onneksi tehtyä muutakin kuin lueskeltua Huusskirjaa ja opeteltua parempaa kielenkäyttöä. Nimittäin se ryhmätyö edistyi ihan mukavasti loman aikana. Aiheenahan oli/on blogit ja bloggaaminen ja esityskerta huomenna keskiviikkona. Ryhmätyö kääntyi parityöksi yhdessä Johannan kanssa, sillä ryhmän kolmas jäsen jäi tavoittamatta.
Ryhmätyön suunnitteluvaiheen alkaessa sisältö tuntui varsin selvältä ja yksinkertaiselta. Mutta kun asioihin perehtyi vähän syvemmin niin informaatiotulva ja ”kaikki tärkeä” meinasi aiheuttaa ongelmia ainakin minulle. Oli vaikea karsia esiin se oikeasti tärkeä ja sanomisen arvoinen, jättämättä pois mitään relevanttia. Mukavasti kuitenkin työ saatiin kasaan kaksistaankin, ja ainakin meidän mielestä kokonaisuus on varsin kattava, vaikkakin kovasti tiivistetty esitysajan (20 min) sääntelemistä puitteista johtuen. Nähtäväksi jää, minkälaista palautetta muilta kurssilaisilta huomenna saadaan! 🙂
No niin. Pitkästä aikaa kirjoitan tänne blogiini jotain muutakin kuin noita koulujuttuja. Kuten olette varmasti huomanneet, viime aikoina blogissa on julkaistu paitsi verkkokirjoittamiseen liittyviä koulunkäyntiin liittyvää oppimispäiväkirjaa, myös toista, englanninkielistä Knowledge Management -oppimispäiväkirjaa. Tosin näistä jälkimmäisistä Knowledge Management merkinnöistä ette te näe muuta kuin otsikot ja tekstin siitä että merkinnät ja kommentit on salattu. Pahoitteluni tämän suhteen, mutta tämä oli kurssin kesken päätöksenä, siis salata merkinnät muilta.
Jos mitkään oppimispäiväkirjamerkinnät eivät kiinnosta, niiden ohittaminen pitäisi olla kohtuullisen helppoa: jos kirjoituksen otsikossa on jompi kumpi lyhenteistä VK (eli verkkokirjoittaminen) tai KM (Knowledge Management), on se osa kurssia. ”Normaali”merkintöjen otsikoissa näitä lyhenteitä ei siis ole. Toisaalta jos haluat seurata pelkästään näitä oppimispäiväkirjoja, voit käyttää hyväksi oikealla olevaa aihevalikkoa. 🙂
Tällä hetkellä vaikutan Kuusamossa, tulin pitkästä aikaa tänne, pääsiäisen viettoon. Tämä päivä on tosin mennyt täällä toimistolla kouluhommien parissa, mutta illalla on paluu jälleen mökille ja luonnon rauhaan…vaikka kouluhommista en kyllä kokonaan pääse eroon edes siellä, kun näille kahdelle edellä mainitulle kurssille on molemmille muutama melko laaja tehtävä työn alla. Mutta onpahan ainakin maisemat erilaiset, ei tartte kotona tuttuja seiniä tuijotella.
On se kuulkaa hieno tunne. Siis se mökin rauha ja tunnelma siellä muutenkin. Tulin tänne Kuusamoon tiistai-iltana. Ja sitten eilen illalla pitkästä aikaa pääsin käymään puulämmitteisessä saunassa, aivan upea tunne. Myrskylyhty loi ikkunan takaa hämyvaloa saunahuoneeseen, pukuhuoneessa valona toimi pari kynttilää. Puut rätisi tulipesässä ja ikkunasta pystyi tähyämään pimeälle järvenjäälle. Ulkona oli upea keli, pari pakkasastetta ja aivan täysin kirkasta. Ei sitä kaupungissa muistakaan kuinka paljon niitä tähtiä oikeasti mahdollisuus nähdä kun ei ole sitä valosaastetta haittaamassa katselemista.
Kokeilin varsin kameralla ottaa kuvia hienosta tähtitaivaasta, ja pienen harjoittelun jälkeen jopa onnistuin. Elämäni ensimmäisen kerran kuvasin tähtitaivasta onnistuneesti! Ilman mitään sen kummempia apuvälineitä, tuolla omistamallani Canon PowerShot SX100 IS -kamerallani. Olen aivan älyttömän tyytyväinen kuviin, vaikka ne ammattilaisten ottamiin kuviin verrattuina ovatkin varsin vaatimattomia…minulle tuontasoinenkin onnistuminen yötaivan kuvauksen suhteen on kuitenkin huima! 😀 Katsokaas vaikka, on siinä Otava ihan tunnistettavissa!
Otava öisellä taivaalla 31.3.2010.
Oli (ja on) ihanaa myös nähdä Tarikia pitkästä aikaa. Laskeskelin tuossa vähäsen, ja tajusin että edellisen kerran olen ollut mökillä viime elokuussa, ehkä ihan syyskuun ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen en ole täällä päässyt käymään, ja Tarikin näkemisestä on ihan yhtä pitkä aika. Hurjaa, miten pitkä kauan siitä oikeasti on, ja miten nopeaan se kuitenkin on mennyt. Nyt kuitenkin aion nauttia (kouluhommista huolimatta) pitkästä mökkiviikonlopustani täysin rahkein. Paluu Ouluun ja arkeen on vasta tiistaina. Ehkäpä pääsen käymään pilkillä. Aivan varmasti aion saunoa joka ikinen ilta, ja varmasti lisää kuviakin yritän saada. Tuo tähtikuvauksen onnistuminen antaa toivoa sen suhteen, että lopultakin olen oppimassa käyttämään tuota kameraani. Ihan hyvä saavutus, eihän se toki ole minulla ollutkaan kuin vasta kaksi vuotta. 😉
29-vuotias nainen. Oulussa tällä hetkellä asustan ja Oulun yliopistossa opiskelen pääaineena 
Tessan Koto 